Onko tämä turhaa selitellä joka kerta miten aika kuluu, eikä perässä pysy. Nyt sain aikaiseksi päivittää Vapun aikaista tapahtumaa.

Tässä olemme matkalla pitkospuita pitkin Paukanevalle Vappuna.

Penni oli onnensa kukkuloilla päästessään metsään. Se kyllä tykkää kovasti luonnossa liikkumisesta.

Tämä puu se ei oikein ollut tiennyt mihin suuntaan alkaisi kasvaa. Hauska rinki oli kesken kaiken.

Tässä kohtaa piti tehdä päätös jatkaako lintutornille vai meneekö lyhyempää reittiä laavulle.

Tuossa vielä opastaulut.

Penni oli koko ajan menossa kovaa vauhtia ja suunta eteenpäin. Kuono maassa ja hajuja löytyi.

Mikähän haju se tuokin on, tuntuu Penni miettivän...

Jonkun koti se on tämäkin...

Näistä tauluista sai tietoa linnuista joita siellä pesii jne.

Laavulle tullessamme siellä oli pari naista, jotka olivat jo tulen sytyttäneet. Eväät siinä söimme heidän kanssaan ja nauru raikasi. On se vaan kummaa, kun ventovieraat ihmiset muuttuvat siinä paikassa tutuiksi ja puheensorina kuului varmaan kauas asti.

Penni odotti makkaraansa kuononpää heiluen. Tyytyväisenä jatkoimme takaisin kotiin päin, kun eväät oli syöty ja makkarat paistettu. Uudet tuttavamme jäivät sinne vielä ja nauraen ja iloisina poistuimme paikalta.

Kotiin päin kulkiessamme pysähdyimme penkille istumaan ja Penni sai istua hetken aikaa sylissä, ennenkuin matka jatkui.

Tässä siis meidän Vappuretkemme, josta on jo huomenna kulunut kuukausi.

Pitääpä minun taas muistuttaa tuosta kävijälaskurinlukemastakin. Muistatte varmaan, että se joka käynnillään saa tasaluvun 20000 tauluun ja jättää minulle yhteystietonsa tulee saamaan pienen palkinnon postissa.