Pari viikkoa on jo lomasta kulunut. Onpa sitä kyllä jo paljon sopinutkin tähän aikaan. Loma aloitettiin viemällä akvaario lopulliseen kotiinsa Kajaaniin. Pari viikkoa sitten lauantaiaamuna varhain aloitimme akvaarion tyhjennyksen ja muuttopuuhat kohti Kajaania. Muutama tunti siinä hupeni ennenkuin kaikki oli purettu ja kalat ja kasvit ym tarvikkeet oli pakattu asianmukaisesti useamman tunnin matkustamista varten.

Perille saavuttuamme ensimmäinen työ oli maalata akvaarion alle tulevt jalat uuteen kotiin sopivammalla värillä. Onneksi sää oli suotuisa ja maali kuivui alta aikayksikön siihen kuntoon, että saimme aloittaa uudelleen kasaamisen.

 

Tässä on alimmainen hiekkakerros jo paikallaan ja seuraavaksi tulikin uusia kiviä entiseen olotilaan verrattuna. Veera ja Juuso avustivat innoissaan äitiä.

 

Tälläinen kilpikonna oli myös uusi asia akvaariossa. Sen oli Veera valinnut akvaarioliikkeessä. Kilpikonnan suun kautta voi uida sisälle ja sieltä näkee ulos. Pienet kalat uiskentelivat kovasti mielelään sisään ja ulos.

 

Monni selvisi hyvin muutosta ja sopeutui uuteen oloon hienosti.

Tälläiseltä akvaario näyttää yhdestä paikkaa kuvattuna.

 

Tässä kuvaa hieman toisesta kulmasta. Monni on löytänyt kotoisen paikan missä se kovasti viihtyi.

 

Tässä akvaario on paikallaan ja tosi hyvin se paikkaan sopi ja hyvältä näytti.

Veera ja Juuso ovat innoissaan akvaariosta ja pitävät huolen siitä, että äiti muistaa antaa ruokaa kaloille. Uusia asukkaitakin akvaario on samassa jonkun ajan kuluttua. Se saa nyt kuitenkin hieman aikaa sopeutua uuteen ympäristöön ja sitten se saa uusia asukkaita.

Varsinainen muutto oli sitten kuun vaihteessa edessä ja kovasti oli vielä kaikkea tekemättä. Mumma ja Paappa saivat tehdä etuterassia ja ihan komea siitä tulikin. Vesa ja Kirsi olivat laittamassa kaappeja kodinhoitohuoneeseen ja siinä sivussa värkättiin monenmoista. Mumma oli pääasiassa lastenvahtina ja vanhan asunnon siivoojana Heidin kanssa sitten kun sieltä kaikki tavarat oli kannettu.

 

Uuden kodin olohuoneen lattialla oli pieni lepohetki Paapan sylissä.

 

Juuso mahtuu vielä jonkun aikaa kulkemaan keittiön pöydän alitse, mutta kuinkas sitten kun pituutta tulee lisää. On muistettava kumartaa, jos mielii kulkea tuota reittiä.

 

Kasvunvaraa on vielä hieman, ennenkuin isin lakki on sopiva.

 

Aina kun oli mahdollista kannatti käydä Paapan kanssa huilailemaan.

 

Kahvikuppi kertoo syyn siihen, että taas istutaan;o)

Muutto tuli suoritettua, vaikka toki järjestelemistä riittää vielä pitkäksi aikaa ja onhan sitä rakennuspuuhaakin vielä jäljellä. Nyt perhe aloittelee pikkuhiljaa asumista ja elämistä omassa kodissaan ja muovaavat arkielämää heille sopiviin uomiin.

Me suunnistimme sieltä sitten kodin kautta mökille ja nautimme täysin siemauksin. Ilmat ovat suosineet meitä oikein täysillä ja saimme mökillä tehtyä kovasti rästiin jääneitä hommia. Keskisellä piipahdettiin (useampi tunti) ostoksilla ja Antti kävi Kuortaneella parturissa ja oli sitä mieltä, että hiukset oli leikattu parhaiten mitä koskaaan missään;o) Minä aloittelin kaapin entisöintiä ja se on hyvällä alulla.

 

Tälläiseltä kaappi näytti aluksi.

 

Tässä se on jalat taivasta kohti. Vanhat maalikerrokset on poistettu ja karkea hionta on tehty. Seuraavaksi tulee kittaus ja hienompi hionta ja sitten pohjamaali jne. No sitä tehdään sitten kun sellainen rako taas löytyy....

Rippijuhlatkin ollaan taas välissä juhlittu ja yksi siis saatettu "naimaluvan" saaneiden joukkoon.

Tänään sitten lähdettiin taas Kirsin ja Vesan kanssa maakuntakierrokselle. Ennen puoltapäivää suunnistimme autonnokan kohti Ilmajokea ja siellä olevaa huutokauppaa. No niinhän siinä kävi, että kristallia jäi hyppysiin.

Sieltä jatkoimme Isonkyrön 1700-luvun markkinoille. Ennen en ole siellä käynyt ja mielenkiintoiselta siellä näytti.

 

Komia oli takka jossa joskus aikoinaan on kahvit keitetty.

 

Pannu olikin sitä luokkaa, että kaikille tais hyvinkin kupponen riittää.

 

Sorvi oli tämän näköinen ja aika raskaalta se näytti, kun sitä mies polki ja puuta sorvasi.

 

Vanha kirkko oli tosi hieno ja mielenkiintoinen katsella.

 

Saarnastuoli näytti vaikuttavalta.

 

Häpeäpenkki kirkon eteisessä sai kyllä miettimään miltä niistä ihmisistä onkaan mahtanut tuntua, jotka siihen ovat joutuneet ja kuka mistäkin syystä...

 

Karoliinien taistelukuvauksen nuket olivat vaikuttavan näköisiä verisine meikkauksineen, vaatteineen ja miekkoineen.

 

Mukavan ja mielenkiintoisen päivän päätteeksi kuvasin kotiin tultuamme etupihalla oven vieressä olevan kukan.

 

Tosi kaunis ja hyvin se on viihtynyt mintun kaverina amppelissa ja kukkinut paljon ja koko ajan.