Voi tätä kurjuutta, mikä syntyy päivittäisestä vesisateesta ja pimeydestä. Oon aina tiennyt sen etten ole "pimeän lapsi". Syksy on kaikkein kurjinta aikaa silloin kun vesisade on näinkin jatkuvaa kuin se on nyt ollut. Muuten syksy ruskan sävyissä ja muutyaman asteen pakkasessa on aivan ihanaa, mutta tätä ei kyllä kestä "Erkkikään".

Pennin kanssa tehdyt kävelylenkit ovat muuten ihan mukavia, mutta koira on kaikkea muuta kuin valkoinen sieltä palattuamme. Täytyy varmaan ostaa sille kumipuku, jossa ei oo kuin pieni aukko pyllyn kohdalla ;o)

Heidi lapsineen ilahdutti meitä paapan kanssa viikonlopun. Kyllä ne sellaisia viipeltäjiä on ettei paremmasta väliä. Olimme käymässä sunnuntaina Keskisen Vesan ostosparatiisissa lasten kanssa ja reissu sai kyllä naaman nauruun monia kertoja. Lapset kyllä käyttäytyivät ihan kiitettävästi. Siitä kertonee esim. se, että syötyämme sillä ruokalassa sanoi Veera lähdettäessä, että minä käyn kiittämässä ruoasta. Niin tyttö paineli tiskille ja sanoi "kiitos ruoasta", kun myyjä ei sitä heti havainnoinut sanoi tyttö vielä lujempaa ja vasta kolmannella kerralla kiitos huomioitiin. Myyjäkin kyllä hymyili Veeralle kauniisti. Heillä on tehty sellainen päätös joulupukki asiassa, että joulupukin kerrotaan olevan hahmo, joka tuo äidin, isän, isovanhempien, kummien ym. läheisten ostamia lahjoja jouluna ja siksi lahjoja ei voi pyytää ihan mahdottomia määriä, koska ne on kuitenkin jonkun ostettava. Lapset näyttävät suhtautuvan asiaan ihan hienosti. Toki Juuso on vielä niin pieni ettei oikein ymmärrä, mutta Veera on kummasti kuusalla asiasta. Voi, voi, olisipa itse ollut yhtä viisas.......

Käsitöitäkin oon jonkun verran tehnyt. Nooran käydessä viimeksi kotona hän toivoi itselleen uutta pipoa. Alla se on valmiina. Valmistui palmikkoneuleesta ja aika sukkelaan isilla puikoilla ja isosta langasta, joka oli Novitan Jenga.

Lähikuvaa palmikkoraidasta.

Siinä pipo kokonaisuudessaan ja onkin aika pirteän näköinen ja ihan kivalta se päässäkin näytti.

Tässä on sitten Juusolle pukinkonttiin villapaita talven pakkasiin jos nyt sellaisia koskaan tuleekaan.

Penni on Veeran paras ystävä, kertoi tyttö itse meillä ollessaan. Veera on kyllä tosissaan Pennin ystävä. Hän oli mun kanssa lenkittämässäkin koiraa molempina iltoina ja olisi kiertänyt vaikka miten pitkän lenkin. Innokkaasti sitä harjasi ja yhdessä he makoilivat nenät yhdessä lattialla ja jopa pöydän alla. Hankalaa oli Pennin saada nukkua, kun lapset olisivat koko ajan sen kanssa leikkineet.