Pitkästä aikaa pääsin käymään blogissani. Tässä on matkusteltu sinne sun tänne ja muutenkin aika on kortilla. Kaikenlaista "puuhastelua" on illat täynnä. Niistä sitten tuonnempana.

Niinpä niin. Sitten asiaan. Viime viikon perjantaina lähdettiin Antin, elikkä tuon mun vihiittyni, kans kohti Tamperetta ja Pirkkalan lentokenttää. Sieltä matka jatkui Helsinkiin, jossa välilasku ja pienen odottelun jälkeen taas taivaalle ja kohti Göteborgia. Matka meni hyvin, vaikka kaikenlaista sattui ja tapahtui. Pirkkalassa pysäköintiautomaatti hotkaisi 20 euron rahan eikä antanut mitään tilalle. Toki saamme rahan muutaman viikon kuluttua takaisin. Lähtöselvityksessä tietokone ei meinannut millään ymmärtää, että välilaskun jälkeen jatkamme Ruotsiin. Lähtöselvitys kesti meidän osalta noin puolisen tuntia. Siinä vaiheessa olimme aivan varmoja, ettei meidän laukut osaa ikinä oikeaan paikkaan. Yllätys oli suuri, kun laukut olivat kuin olivatkin Göteborgissa.

Ystävämme olivat meitä vastassa ja matka heidän luokseen kesti vain tovin. Kaunis kaupunki ja hienoja maisemia. Nähtävää olis ollut vaikka millä mitalla, mutta pääasia oli kuitenkin maaottelu.

Lauantaina menimme sitten stadionille ja täytyy sanoa, että tunnelma oli hieno. Kumpikaan meistä ei ole ennen ollut paikan päällä ja tunne oli mahtava. Meidän istumapaikat olivat todella hyvällä paikalla. Maaliviivasta muutama metri taaksepäin ja kuudennessa penkkirivissä. Elikkä pystyimme näkemään maaliintulot hyvin.

Siinä sitä hurrattiin ja kannustettiin molempia maita. Suomalaisia täysin rinnoin ja voisko sanoa, että Ruotsalaisia hieman hillitymmin, mutta kuitenkin...

894298.jpg

Tässä ollaan lähdössä 10 000 m juoksuun.

Sunnuntai oli todella mielenkiintoinen päivä. Oli keihäänheitto ja kiekko ja moni muu. Pitkämäki heitti keihäänsä voittoon ja sitä odotettiinkin. Jotkut kilpailijat tekivät erittäin hyviä tuloksia, mutta toisilla taas oli enempi huonoa tuuria suorituksiensa kanssa.

Niinhän siinä sitten kävi, että ainoastaan miehissä Suomi pystyi voittoon. Muut menivät Ruotsin tilille. Tärkeintä oli kuitenkin maaottelun henki, joka ainakin meistä tuntui ystävälliseltä. Siinä ritirinnan Ruotsalaisten kanssa heiluttelimme lippujamme ja kannustimme urheilijoita hymyssä suin.

894332.jpg

Tässä yksi Ruotsalaisten kannustaja, joka teki aaltoja ja huusi "heja Sverige, heja Sverige" ja aina meidän kohdalla huusi  "Suomi, Suomi". Se oli sitä oikeaa urheiluhenkeä ja kaikilla oli mukavaa.

Paljon tapahtui ja kerrottavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta menempä nyt tekemään eväitä huomista varten ja palaan asiaan tuonnempana. Se on kuitenkin varma, että joskus toistekkin menemme katsomaan maaottelua, sillä niin antoisa reissu oli. Eikä vähiten siitä syystä, että ystävämme pitivät meitä kuin kukkaa kämmenellä ja kuljettivat katsomassa nähtävyyksiä ja näyttivät muutenkin paikkoja heidän asuinseudullaan. Niistäkin laitan kuvia jahka elämä tässä taas tasaantuu ja ehdin istuskella koneella.