No niin sitä ollaan sitten jääty viikoksi yksin kotiin. Antti lähti aamulla kahdeksan aikaan kaverinsa kanssa ajelemaan kohti Peurungan kylpylää. Heillä on siellä kuntoutuksen ensimmäinen jakso alkamassa.

Yllättävän monenmoista pussia oli kertynyt mukaan otettavaksi. Oli urheiluun liittyvää, kuten sukset, sauvat ja monot. Sitten monenlaista jalkinetta niin sisä- kuin ulkoliikuntaakin silmälläpitäen, niin ja tietysti tanssikengät... Samoin vaatteita oli joka lähtöön. Urheiluun niin sisällä kuin ulkona ja iltarientojakin ajatellen piti ottaa vähän parempaa paitaa ja housua. Aina puhutaan siitä kuinka naiset tarvitsee yhdenkin päivän reissua varten vaikka mitä mukaan, mutta eipä nuo miehetkään paljon vähemmälle jää.

Totta puhuen en ihan yksin aio olla koko viikkoa. Jo tänään "ilahdutan" kummityttöäni vierailulla yön yli. Heidin olisi tarkoitus tulla lasten kanssa keskiviikkona, mutta se on vielä vaiheessa, koska Veera soitteli, että on "lunssassa". Äitinsä sitten kertoi, että molemmat lapset ovat huonossa kunnossa. Onhan tässä vielä keskiviikkoon aikaa, mutta katsotaan nyt. Matka on kuitenkin pitkä.

Pyykkikone hyrrää sapatin kunniaksi. Pakko oli muutama kone pestä pyykkiä. Samalla neulon Heidille Novitan isoveli colorista neuletta. Hihoja ja huppua on vailla. Kuvaa en tässä vaiheessa saa, koska kamera lähti Antin mukaan kuntoutusviikolle. Nopeasti käytiin läpi perusohjeet kuvaamisesta mun kameralla. Mielenkiinnolla odottelenkin minkälaisia otoksia saankaan nähtäväksi loppuviikosta.

Tässä kuva Ylläkseltä jo parin vuoden takaa. Poroja oltiin katsomassa ihan lähellä meidän mökkiä, jossa viikon vietimme. Kaunis oli ilma ja ulkoilu tuntui mahtavalta. Tämän kuvan myötä ajatukset liikkuvatkin jo tulevaan Luoston viikkoon maaliskuun puolessavälissä.....