Talven tuntua on ilmassa. Pakkasia on oikein vanhaan malliin ja lunta riittää! Pidän kyllä kovasti talvesta ja kun se on vielä tälläinen on tämä enemmän kuin "laki sallii". Toki liialliset pakkaset on kurjia, kun ei oikein voi olla pitkään ulkona, mutta kuitenkaan en valita, koska seuraava talvi voi olla taas sellainen lossakkoinen joka ei tunnu mukavalta.

Tulevana viikonloppuna onkin taas paljon tapahtumia ja uskon, että aika menee kuin siivillä. Huomenna saapuvat siskoni miehineen ja heidän pari lasta Vantaalta. He ovatkin sitten meillä ensiviikon keskiviikkoon hiihtoloman merkeissä. Pääasia nyt kuitenkin on Äitimme 80-vuotis syntymäpäivät, joita vietämme lauantaina, vaikka virallinen merkkipäivä onkin tulevana maanantaina. Lauantaina sitten saapuu Heidi perheineen Kajaanista.  Sunnuntaina Antti lähtee illalla Peurunkaan Aslak-kuntoutuksen viimeiselle viikolle ja minä jään Pennin ja vieraiden kanssa kotiin.

Olipa tässä vielä nuorimmaiseltamme Nooraltakin uutisia. Hän ilmoitti päässeensä vaihtoon ja lähtee Hong Kongin yliopistoon opiskelemaan ensi tammikuussa. On se maailma muuttunut siitä, kun itse olin nuori ( ja siitähän nyt ei montaakaan vuotta ole;). Maailma on niin pieni ja nopeasti pääsee toiselle puolelle maapalloa. On se hienoa, että nykyaikana nuorilla on mahdollisuuksia ja uskallusta toteuttaa unelmiaan.

Käsitöitäkin oon taas tehnyt. Äidille neuloin hartiahuivin. Hän pitää kirkkaista väreistä ja ohjeeksi sainkin, että väriä pitää olla.

Tässä tämä väriläiskä nyt sitten on valmiina. Ohje oli alkuunsa tarkka, kun piti laskea koko ajan ja lisätä ja kaventaa, mutta sitten kun sen oppi ulkoa muistamaan se sujui jo aika sukkelaan.

Lähempää kuvattuna malli oli tämän näköinen. Nyt olen aloittanut vauvanpeiton tekemisen ja toivon mukaan se valmistunee ennenkuin Veera ja Juuso saavat pikkuveljen tai -siskon.