Perjantaina ajelimme taas Kajaaniin. Matka sujui hyvin ja ennen pimeää ehdimme jo perille. Varhain aamulla sitten aloimme hommiin.Rakennuksella oli styroxin laittoa  ja pääosiltaan miehet kaivoivat salaoja- ja viemäriputkia maahan.

Veera oli innolla mukana touhuissa. Ihmettelin kyllä aidosti miten niin pienestä ihmisestä ihan oikeasti voi olla apua. Tyttö kantoi styroxlevyjä sinne minne pyydettiin ja lakaisi lattiaa. Ehtipä Veera piipahtamaan naapuritontillekkin, kun siellä on suurin piirtein saman ikäinen tyttö. No, periaatteessa huomasin kyllä äitiänsä seuratessani, että olisko tyttö tullut touhuissaan äitiinsä. Hän nimittäin ei tyhjän panttina seisoskele hetkeäkään tullessaan rakennukselle. Jos ei ole harja kädessä niin sitten tehdään jotain muuta ja Juuso kulkee rintarepussa mukavasti mukana.

Muistan hyvin elävästi sen, kun Veera oli noin 3viikon ikäinen ja menin heille käymään. Pertsa oli silloin vielä koulussa ja viikot poissa. Nämä tytöt leipoivat ja Veera oleili sitterissä työpöydällä ja äiti selitti lapselle miksi leivinpaperia laitetaan pellille! Silloin kyllä ajattelin, että minusta ei olisi moiseen ollut. Ensimmäisen lapsen ollessa kyseessä ja kaikki oli uutta olisi minulle tuskin tullut mieleeni ensihädässä ruveta leipomaan ja ainakaan selittämän sitä sen ikäiselle lapselle. Onneksi "pojasta polvi paranee". Siitä lähtien heillä on Veera saanut osallistua kaikkiin askareisiin ja Juuso seuraa siis perässä.

Veera kuljettaa levyä tarvitseville.

Pian paappa saa laittaa styroxit paikalleen.

Äiti ja Juuso pitävät lattiat siisteinä.

Kyllä se siitä pikkuhiljaa etenee. Joskus suuremmin ja joskus pienemmin harppauksin. Näin maalikkona jaksan ihmetellä miten paljon ja miten monta erilaista toimenpidettä talon rakentamiseen liittyy. Jäis kyllä multa tekemättä. Olisin pihalla kuin lumiukko.....