Onpa kivaa kun lumi on maassa. Toki sitä sais olla enemmänkin ja muutama aste pakkasta niin, että se pysyis. Paljon mukavampaa olisi, kun lumi antaisi valon tuntua maailmaan.

Viime viikonloppu kului sitten Kälviällä. Antti oli kuitenkin Kajaanissa rakennusprojektin parissa. Minä sain viettää laatuaikaa Veeran ja Juuson kanssa, Heidiä unohtamatta. Päivät kuluivat nopeasti ja koko ajan sai jotain hommailla lasten kanssa. Veeran kanssa tehtiin lumiukko ja lumilyhty, joka loi punaista valoa sitten illan pimeydessä. Lumiukosta tehtiin oikein vanhanajan ukko. Käsinä oli puunoksat, nenän virkaa ajoi käpy ja silminä kuusen oksien päät. Suun virkaa hoiti oksanpalanen.  Veera oli innolla mukana ja hänen halujensa mukaan lumiukko sai osasensa.  Silmät loistivat kuin kaksi tähteä, kun lumiukko saatiin Veeran mielen mukaisesti valmiiksi.

Tästä sen näkee, ettei lapsi tarvitse mitään ihmeellisiä ja eriskummallisia tarvikkeita, kun hauskaa on ja saa luoda oman mielensä mukaan. Niinkuin huomaa silmissä on sellainen ilme, että minä olen tämän tehnyt. Vai onko se vain mumman kuvitelmaa.....

Tässä kuvassa on sitten hymypoika Juuso. Kehen lie tullut, mutta juttua riittää vaikka ei sanoja vielä tulekkaan. Hymy on herkässä ja kaikki ympärillä huomioidaan. Eipä tuo mumman naamakaan ihan totinen ole ;o)

Veera hienostelee tummun nypläämällä hatulla. Tämä itse nyplätty hattu oli Maija-tummulla päässä, kun Heidi ja Pertsa vihittiin.  Niin muuten mulla on nypläystyyny, jota aijon ensikesänä opetella Maijan opastuksella käyttämään. Haasteita siis löytyy..

Tälläistä mun viikonloppuuni kuului. Antin kanssa kotiuduimme molemmat sunnuntai-iltana ja kertoilimme kumpikin oman viikonlopun tapahtumat. Mukavaa on tiedossa tälläkin viikolla, kun koko perhe isä mukaan lukien saapuu torstaina meille ja ovat ilmeisesti lauantaihin asti. Me päästään sitten perjantai-iltana haltiaksi, kun he menevät tilaamaan rakennukselle mm. keittiön kaapistot.