Tässäpä näitä valokuvia tulee muutama meidän lomamatkalta. Suunnistimme torstaina pari viikkoa sitten (juuri silloin kun lyötiin se kesän lämpöennätys Liperissä) kohti Joensuuta. Matka sujui mukavasti ilmastointilaitteen toimiessa moitteettomasti autossa. Silloin kun nousimme autosta oli tosiaankin tunne kuin joku olisi huitaissut lekalla keskelle otsaa.

Jossain tuolla välillä vastaamme tuli mies taluttaen moottoripyörää nahkavarusteissaan. Toisella puolella tietä käveli vaimo (todennäköisesti) myöskin nahkahaalareissaan, jotka oli riisuttu yläosasta pois ja laskettu vyötärölle. Ilmeet eivät olleet ollenkaan onnellisia, vaan uskon etten arvaa pahasti pieleen jos sanon, että voipi olla pienen kriisin paikka. Apua he eivät kuitenkaan pyytäneet, joten jatkoimme matkaa siinä uskossa, että apua oli jostain päin tulossa.

Pysähdyimme kuitenkin ihastelemaan Valamon luostaria ja kävelimme siinä ympäristössä hien valuessa mukavasti selkää pitkin;))

Tässä yksi kauneimmista rakennuksiata joita siellä oli.

Tälläinen kuva oli rakennuksen ulkoseinässä. Kuva oli niin kaunis ja loisti hienosti vaikka aurinko ei juuri tuolloin paistanutkaan.

Tässsä seison yhden kukkapenkin vieressä. Rakennus joka on taustalla oli luostarin pihapiirissä.

Tälläinen puukuja oli aivan ihastuttava astella siinä kuumuudessa. Puut suojasivat, mutta kuitenkin pieni tuulenvire jostain tuli, kun kujaa astelimme eteenpäin.

Paljon hienoja paikkoja siellä oli. Myymälä joka alueella sijaitsi sai minut haukkomaan henkeäni, kun katselin kaikkea sitä kaunista mitä se myymälä sisälsi. Harmi vaan, että sisällä kaupassa oli varmaan 40 astetta lämmintä, joten en jaksanut siellä kauan olla ja niinpä ostokset jäivät vähiin. Voisin ajatella meneväni kyseiseen luostariin viettämään muutaman päivän hiljaisuudessa. Antti kyllä suhtautui ajatukseen hieman skeptisesti ja oli sitä mieltä etten minä tosiaankaan voi kauaa olla hiljaa;)))))))

Tässä sitten olemme jo Kolin maisemissa. Olemme menossa hissillä alaspäin rinnettä ja Anttikin nauraa "kylmäänaurua", sen verran jyrkkää mäkeä hissi kulki. En kyllä ollut itsekkään ihan rentona. Vatsanpohjassa nipisteli aikalailla ja lähinnä odottelimme, että matka loppuisi ja kokemus olisi ohi.

Maisemat olivat huikaisevia ja katsomisen arvoisia, vaikka vain toisella silmällä olisi uskaltanut katsoakkin.

Tässä reissu on jo takanapäin ja katselemme maisemia toiselle suuntaa. Kiveltä näki vielä paremmin, joten sinnehän piti tietenkin nousta.

Ukko-Kolille noustessamme tien vieressä oli luonnon omaa taidetta. Mahtava pahka oli kasvanut puun alaosaan ja näky oli ikuistettava kameraan.

Tämä kuva on taas Joensuusta, jossa illalla olimme kävelemässä ja tutustumassa kaupunkiin. Tie nousi sanan mukaisesti pystyyn ja sillan alta lipui kyseinen laiva, jossa meno oli riehakasta ja laivan kannella ihmiset tanssivat musiikin tahdissa. Joensuussa vierailimme serkkuni luona ja yllätimme hänet täysin.  Molemmat pidimme kaupungista kovasti. Näin kesällä se ainakin oli tutustumisen arvoinen ja mukava mieli jäi vierailusta.

Tämä kuva on sitten otettu jo Kajaanista, jossa Veeralla oli 4- vuotissynttärit. Kuvassa Veeran päällä olevat vaatteet tulivat kummitädiltä lahjaksi. Kuumuudesta huolimatta niitä piti sovittaa. Muutama hyppy pompittiin sohvalla ja ilo oli ylimmillään, kun Juusokin innostui pomppimaan.

Yllä oleva vaatekerta ja alla oleva kakku kertovat varmaankin mikä on Veeran mielestä tällä hetkellä kaikkein eniten miellyttävä asia. Siis tietenkin Hello-Kitty, ja nimenomaan lausuttuna juuri niinkuin kirjoitetaan ;)

Niinpä niin, ja tässähän taas on samaisen leipurin taidonnäyte, joka tekee muutkin kakut tämän (ja monen muun) perheen juhlahetkiin. En varmaan jaksa koskaan lopetella ihmettelemistä siitä miten jotkut osaavat.....

Kajaanista jatkoimme sitten Vuokattiin ja sielläkin meillä oli ilmastoitu huone hotellissa. Muutenkin pidimme huonetta tasokkaana, joskin se olikin hieman muita kalliimpi.

Sängyt olivat hyvät nukkua ja tosi leveät. Siellä melkein eksyi;)

Lisäksi siellä oli vielä kulmadivaani, jossa oli mukava istuskella. Vuokatissa kävimme ihastelemassa myös sitä hiihtoputkea ja kovastihan siellä ihmiset helteellä hiihtivätkin. Missäs muualla sitä mukavampi olisi ollutkaan oleskella..

Maisemakuvia pitkin matkaa otin mielettömän määrän. Tämä oli siellä jossain, kun pysähdyimme jaloittelemaan puutuneita jäseniä.

Tässä olemme sitten jo kotona ja vietämme Pennin 1-vuotis syntymäpäivää. Penni oli innoissaan kakusta, jonka minä väsäsin yhtä akkiä. Tässä kakussa ei ulkonäöllisesti ole paljon "lapsille kertomista", mutta Penni siitä tykkäs ja söi sitä mielin määrin.

Tottahan kakussa piti olla kynttiläkin ja yhdessä isännän kanssa se puhallettiin sammuksiin, ennenkuin päästiin aloittamaan kakku.

Penni oli hoidossa koiratarhassa meidän loman ajan ja ihan hyvin se oli siellä mennyt. Toistekkin voimme ajatella samaa paikkaa hoitopaikaksi jos sellaista tarvitsemme.
Antin lomahan oli vain sen pidennetyn viikonlopun, mutta paljon ehdimme nähdä ja mukavaa oli....