Viime viikko oli todella hauska ja työteliäskin. Juuso tuli mummolaan sunnuntaina.

Tässä ollaan matkalla mummolaan ja Juusoa vain nauratti, eikä yhtään tuntunut ikävältä ajatus olla poissa kotoa viikko. No, totuuden nimessä eipä tainnut poika ymmärtää kuinka monta yötä kotoa ollaan poissa.

Paapan ja Pennin kanssa piti pakolliset lenkit tehdä ja yleensä lenkit suuntautuivat siten, että matkan varrelle osui leikkipuisto tai pari. Päivät kuluivat nopeasti ja Juuso oli pienenä apurina mummalle siivouksissa ja ruoanlaitossa aina, kun tilaisuus tuli. Nukkumaanmenot eivät tuottaneet hankaluuksia, vaan rutiineita noudattaen illat ja aamut, kuten päiväunien aikakin sujui hienosti. Aamuisin Juuso oli aina niin ihanan iloinen ja nauravainen, kun uniltaan heräsi. Jälkeenpäin muistelen ettei hän itkenyt kertaakaan sinä aikana, kun oli yksin meidän kanssa.

Keskiviikkona sitten saapui isosisko Veera paikalle. Juuso oli iloissaan, kun sisko saapui. Pientä mustasukkaisuutta ilmeni alussa puolin ja toisin, mutta se katosi saman tien.

Leikkipuisto oli Veerankin mielestä yksi niitä mukavimpia paikkoja. Onneksi sellainen on ihan lähellä mummolaa.

Oma pyörä oli otettu mukaan ja hienoahan se oli ajella kauniissa kesäillassa omalla pyörällä. Penni seuraa mumman kanssa kameran silmän takaa pienten matkaa.

Tälläisiä lepäilyasentoja meillä oli useasti sen viikon aikana. Molemmat lapset viihtyvät kovasti Pennin kanssa. Eikä kyllä koirakaan näytä siltä että moittisi, kun lapset hääräävät ympärillä.

Mökilläkin toki piti olla. Paapan kanssa laitettiin yhteistuumin tuli saunan pesään. Täytyy kyllä sanoa, että taisi olla elämäni paras saunareissu näiden pienten kanssa. Niin touhua täynnä he olivat, kun sai uida ja järvessä olemisen jälkeen saunottiin ja syötiin kunnolla.

Voi sitä riemua, kun paappa ajoi ruohonleikkurin pois varastosta ja Juuso sai tutustua siihen oikein läpikotaisin. Mumman kanssa sitten ajettiin nurmikko sylissä istuen. Heti huomasin, että pojat ovat poikia. Juuson piti saada tutkia koko laite ensiksi ja sitten se kyydissä olo oli heti poikamaisempaa kuin Veeralla. Rattia käännettiin oikein kunnolla ja tapailipa poika vaihdekeppiäkin, jota kuitenkaan ei yltänyt vaihtamaan. Hän olisi jaksanut vaikka kuinka kauan, kun taas Veera sai tarpeekseen muutaman kierroksen jälkeen.

Tässä ollaan menossa uiskentelemaan ja mummakin tuli perästä. Veeran kanssa sitten "uitiin" syvällä mumman sylissä ollen. Molemmat kirkuivat sydämensä kyllyydestä, kun heitä uitettiin käsistä kiinni pitäen.

Illalla sitten oli kiva olla kaikessa rauhassa ja leikkiä paapan kanssa ennen nukkumaanmenoa. Viikko meni yllättävän nopeasti ja pian oli aika kun lapset lähtivät kotiinsa. Vaikka viikko oli raskas en vaihtaisi sitä suureenkaan rahaan vaan nautin pitkinä syysiltoina niistä ihanista, hauskoista ja mieleenpainuvista muistoista joita ei korvaa mikään......