Kyllä Suomessa on paljon nähtävää ja aika kuluu niin ettei millään ehdi käydä kaikissa paikoissa missä haluaisi. Viime torstaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Nakkilaa noin yhdeksän aikaan. Matka sujui vallan mainiosti ja mitään kiirettä ei ollut. Perille päästiin aikanaan ja kahvit juotuamme ja hetken istahdettuamme lähdimme tutustumaan Harjavaltaan ja siellä Emil Cedercreutzin museoon.

Oli kyllä sellainen paikka, että yksi tunti ei riitä alkuunkaan. Vietimme siis siellä t-o-d-e-l-l-a mielenkiintoista aikaa ja pitkään. Kuvia otin niin, että tais kamera savuta.

Laitan tähän vain muutaman valokuvan suosituksella, että käytte ehdottomasti siellä museossa jos kuljette siellä päin. Kannattaa varmasti jos tuntee yhtään mielenkiintoa tuollaisiin paikkoihin.

Tälläinen koira patsas oli museon pihassa meitä odottamassa, juuri lähellä sisäänkäyntiä. Koirapatsaita oli muutama myös sisätiloissa.

Tämä koko iso huone oli täynnä erilaisia patsaita joita oli sitten tehty moneen eri kaupunkiin erilaisia tarkoituksia varten.

 Tässäkin yksi patsas joka oli mielestäni oikein kaunis ja luonnollisen näköinen.

Tämä on hänen asuinhuoneistaan otettu kuva. Hänellä oli mm. norsujen patsaita jotka tuottivat onnea.

Museossa oli myös ryijykokoelma joka oli ainutlaatuinen ja sisälsi mielettömän määrän ryijyjä, joista osa oli entisöity.

Näillä sitä on joskus jauhettu viljaa ja leivän valmistus alusta alkaen on ottanut hieman pidemmän aikaa kuin nykyään..

Suutari pysyköön lestissään, ja niitä lestiä kyllä riitti...

Säilöntäaineena ainoastaan suola mikä kuului leipään ja hyvin säilyivät vartailla, joskin leivän kovuus taisi olla toista luokaa kuin tänäpäivänä.

Valokuvia otin siis varmasti vähintään 60, enkä sittenkään vielä kaikista tai edes pienestä osasta osastoja. Hänen asuinrakennuksensa oikein huokuivat vanhaa aikaa ja mielessäni kehittelin kaikenlaisia romanttisia juttuja siihen aikaan sopien. Emil Cedercreutzihan oli poikamies, eikä milloinkaan ollut naimisissa. Tarina kyllä kertoo, että hän olisi kaksikin kertaa kosinut Ida Ahlbergia, mutta saanut molemmilla kerroilla rukkaset. Aikaa hänellä oli siis harrastuksilleen, koska naiset eivät vieneet hänen aikaansa, sanoivat miehet joiden kanssa museossa käyskentelin ;o)

Samalla reissulla kävimme katsomassa Kokemäenjokea ja patoa. Mahtava on veden voima ja valta. Tälläiseltä näytti joenuoma kun juoksutusta ei ollut.

Rauhallisen näköistä on tässäkin kuvassa.

Toisella puolen vesi sitten olikin huomattavasti korkeammalla ja ystävämme kertoi, että jonkun matkan päässä kerrotaan olevan yli 40 metriä vettä. Sinne pohjalle ei aivan pystyisi vapaasti sukeltamaan ilman happilaitteita ;o)