Miten surullinen olo onkaan.. Tulimme jokin aika sitten saattamassa ystävämme talvihautaan. Yllättävä pois lähtö koskettaa kovasti. Vielä kun kyseessä on nuori ihminen tuntuu menetys raskaalta ulkopuolisestakin. Mitä se lieneekään lähimpien kyseessä ollessa? Niin suuri oli tuska jälkeen jääneellä puolisolla ja tyttärellä. Sisarukset ja vanhemmat sekä muu lähisuku oli murheen murtama.  Kysymyksiä pyörii varmasti kaikkien läsnäolleiden mielessä. Vastauksia vain emme koskaan saa.

Vaikka aurinko tänään paistoikin on olo kuitenkin muuta kuin aurinkoinen. Sydän tuntuu niin raskaalta ja haluaisi jotenkin lohduttaa, mutta paljoakaan ei pysty tekemään.

Taas jäin miettimään sitä miten pitäisi elää kuin jokainen hetki olisi viimeinen. Miksi se on niin vaikeaa? Aina odotetaan jotain eikä nautita kuluvasta päivästä...

Tälläisiä surullisia ja masentavia asioita tänään. Huomenna kaikki voi olla toisin........