Pakko oli käydä ilmoittautumassa, että hengissä ollaan:)

En kyllä ehdi juurikaan tietokoneella istua, koska olemme muuttamassa kuunvaihteessa, itseasiassa jo ensi viikonloppuna Seinäjoelle. Saatatte vain kuvitella minkälainen sekasorto ja kaaos meillä vallitsee.  Omakotitalosta kun muuttaa rivitaloon ja neliöitä vähemmän olevaan asuntoon on mietittävä tarkkaan mitä haluaa mukaansa ja minkä vie kaatopaikalle, kirpputorille, myyntiin eteenpäin jne.

Luopumisen tuskaa on havaittavissa niin minussa kuin Antissakin. Niin mielellään säilyttäisi kaikki lasten (omien ja lastenlasten) piirustukset, pienet käsityöt, kirjat ym. lapsuuden aikaiset jutut, mutta pakko on vain ottaa järki käteen. Huonekaluja olemme myyneet jonkun verran eteenpäin. Tänään yksi nainen haki kirjahyllyn, jonka Huutonetin kautta laitoimme myyntiin. Oli hienoa huomata miten hän omien sanojensa mukaan aivan "kuolasi" hyllylle. Onhan se kivaa, että hylly pääsi "hyvään kotiin" :)

On siis aivan käsittämätön se tavaran paljous mikä vuosien saatossa on kerääntynyt nurkkiin. Tarpeetonta ja tarpeellista riittää. Minulla kun on vielä ollut teollisuusompelukoneet käytössä omassa ompeluhuoneessa niin saatatte vain kuvitella mikä määrä kankaita, lankoja, nappia, solkea, nyöriä, pampulaa, painokuvaa, paljettia, pitsiä, nyöriä, nahkaa  ym. ym. nurkista löytyy ja kaikesta pitäisi päästä eroon. Ajattelimmekin, että kesän tullen viemme kirpputorille "muutaman" pöydällisen tavaraa. Nyt niitä sai onneksi viedä mummolaan varastoihin odottamaan niiden uutta elämää.

Olemme jo päättäneet Antin kanssa ettemme ota minkaanlaista stressiä tavaroiden paikalleen asettelussa. Tulkoon vaikka se kesä, mutta emme aio itseämme piippuun ajaa sillä, että tavarat pitää saada pikapikaa paikoilleen. Vieraille sanomme ei kiitos ennenkuin kaikki on kunnossa. Sitten voidaan ottaa mielelään vierailijoita vastaa uuteen kotiimme.

Mukavalta tuntuu, koska työmatkamme lyhenevät muutamaan kilometriin. Työpäivä lyhenee ja illasta jää enemmän aikaa. Penni on hieman hämilään, kun ympäristö muuttuu päivittäin ja tavarat ovat laatikoissa, mutta eiköhän sekin totu uuteen kotiin, kun entisiä tavaroita alkaa ilmestyä ympäristöön.

Tälläistä tohinaa meille siis kuuluu. Noora viihtyy HongKongissa ja hyvin ollaan saatu sinne yhteyksiä ja juttelu on kuin vieressä olisi. Veera, Juuso ja Leevi kasvavat Kajaanissa kovaa vaujtia ja tulevat varmaan katsomaan mumman ja paapan uutta kotia heti kun se on mahdollista.

Kaikille teille ihania talvipäiviä ja palaan asiaan kunhan pahin rulianssi on ohi:)