Niin vain on mennyt yksinäinen viikko. Antti on siellä Peurungassa kuntoutuksessa ja minä vietän aikaani yksin kotona.  Viikko on mennyt suht mukavasti.  Eilen illalla minun luonani istui yhden kummilapsemme äiti. Oikein mukava ilta kerrankin "juoruilla" ilman miehiä.

Täytyyhän minun paljastaa se, että Antti tulee huomenna yhdeksi yöksi "naisiin". Heillä ei ole mitään järjestettyä ohjelmaa sunnuntaina ja huomenna yhteinen tekeminen loppaa joskus illansuussa. Harkitsimme sitä, että olisin ajanut sinne viikonlopuksi, mutta mukavampi näin, että minä saan miesvieraita kotiin.

Joskus sitä miettii, että saisipa olla edes muutaman tunnin yksin ja miksi se toinen jättää sukkansa aina väärään paikkaan tai kaapin ovet auki tai jne... näitähän löytyy, mutta ainakin minä olen huomannut sen etten missään tapauksessa olisi ns. yksineläjä. On se vaan niin mukavaa, kun se toinen on siinä vierellä niin hyvinä kuin niinä vähän huonompinakin päivinä.

Näistä kuntoutuksista puheen ollen, niin seuraavana viikonloppuna on sitten minun kuntoutukseni treffiviikonloppu Kuortaneella. Emme perjantaina edes näe toisiamme, kun Antti palaa joskus alkuillasta ja minä olen lähtenyt varemmin iltapäivällä Kuortaneelle. On tämä yhtä menoa ja lentoa...

Kevät etenee oivin harppauksin, vaikka tänään ripottelikin lunta. Se ei kyllä maahan jäänyt vaan suli saman tien pois. Tuntuu niin mukavalta ajatella kesää, että oikein mieltä lämmittää, vaikka nyt ulkona tuuleekin aika kovasti, mutta aurinko paistaa ja suojaisassa paikassa se lämmittää jo hienosti. Ei siihen kauaa mene, kun saa oikein kunnolla kuoputtaa kukkapenkkiä.

Tässä valokuva pääsiäiseksi ostetusta tulppaanikimpusta. Tänään ne ovat jo hieman huonommassa jamassa ja punaiset tulppaanit olen jo joutunut ottamaan vaasista pois. Nuo keltaiset ovat vielä sellaisia, että ne menevät muutaman päivän. Tulppanien aikahan päättyy oikeastaan pääsiäiseen ja tilalle tulevat muut kukat.

Kaikille oikein ihanaa ja virkistävää viikonloppua, nauttikaa toisistanne!