Tämä kakku on omistettu jokaiselle Isälle, Paapalle ja Tuoralle tai miksi heitä ikinä kutsutaankaan.

On se kumma juttu kuinka se uni loppuu silloin kun voisi vielä vähän nukkua. Sovin Antin kanssa eilen illalla että herättelen häntä puoliyhdeksän maissa Isänpäivä kahville. Itse heräilen viimeistään seitsemän aikaan, vaikka olisikin vapaata. Antti-paappa sen sijaan nukkuu keskimäärin yhdeksän kieppeille normaalina sunnuntaina. Eikös vaan tänä aamuna minun noustessa puoliseitsemän aikaan hänenkin puoleltaan sänkyä kuului hereillä olon merkkejä. Ajattelin siinä, että onko se jännitys vai mikä kumma se alitajuntaa vaivaa, kun ei saa nukuttua.

No minä toimin kuitenkin niin kuin oli sovittu ja hieman ennen puolta yhdeksää menin kakkuineni, lahjoineni ja kahvin kanssa laulamaan paapan hereille. Arvatenkin aika oli ollut pitkä odottaa, koska silmät eivät olleet yhtään uniset....

Uusi kännykkä paljastui sitten lahjapaketista ja kovasti tyytyväinen oli päivänsankari, eikä ollut kuulemma yhtään osannut moista odottaa, vaikkakin entinen on lakkoillut jo hyvän aikaa.

Veera ja Juuso lähtivät jo eilen kotiin ja kortit annettiin siis silloin. Omakätiset nimikirjoitukset ja Veeran piirtämä sydän toivat ansaittua onnentunnetta paapan mieleen. Nooralta tuli Saksanmaalta kortti isälleen ja hieno kortti olikin, ihan herkistyimme sitä lukiessa.