Taas samalla otsakkeella edetään. Ei voi mitään, mutta näin se vaan on. Ollaan vuosien saatossa käyty jos vaikka missä hiihtämässä, mutta kyllä Ylläs on se johon veri vetää ja tuntuu niin kotoisalta kun sinne suuntaa auton nokan. Eli huomenna aamusta viiden ajoissa lähdetään taas ajelemaan kohti Äkäslompoloa. Suurin piirtein samalla porukalla kuin ennenkin.  Seuraava kerta voikin olla jo sitten eri kokoonpano, kun kuvaan on pikku hiljaa astunut  sulhasia ja lapsenlapsia niin, että on aiheellista katsastaa uudellen ryhmien koot. 

Me ainakin olemme edelleenkin menossa keväisin Lappiin  olkoon porukka sitten minkälainen tahansa. Kirsiltä ja Vesalta täytyy kiristää lupaus, että joskus me vielä mennään sinne ihan nelistään eikä huolita ketään muita mukaan. Penni viedään illalla Lappajärvelle hoitoon mun siskon luo. Tiedän sen jo etukäteen, että Penni lellitään siellä ihan pilalle;)Viikon kuluttua ajelemme sitten Kajaanin kautta kotiin ja vihdoin pääsemme näkemään uuden tulokkaan. Mumma ja Paappa odottavat kärsimättömästi. Onneksi ollaan jo valokuvia kuitenkin nähty ja voi miten suloinen pakkaus se onkaan. Kova kaveri kuuluu olevan syömään ja onneksi äidiltä tulee maitoa riittävästi. Ruokkisi kuulemma vaikka muutaman ylimääräisenkin. Tässä muutama kuva Pennistä kauniina ja aurinkoisena päivänä meidän takapihalla. Samalla kertaa huomattiin, että Penni taitaakin olla "jäniskoira", koska niin kiivaasti se lähti pupun perään, kun se erehtyi meidän tontille. Me jo Antin kanssa säikähdettiin, että se katoaa kuin kaste maahan sen pupun jäljessä. Onneksi kuitenkin taskusta löytynyt "palkka" sai sen palaamaan takaisin kotipihalle.