Niin vain taas alkaa olla arki vastassa ja töihinmeno mielessä. Viikonloppu on ollut yhtä hulinaa ja aika on kulunut kuin siivillä.  Torstaina oli jo sellainen ns. "täyteläinen" päivä. Heti töiden jälkeen menimme työporukalla syömään ja sieltä suunnistimme Seinäjoen Kaupunginteatteriin katsomaan Titanic-musikaalia. Puvustus ja lavastus olivat mun mielestä todella hyviä. Itse musikaali ei sitten ollut sellainen josta olisin suunnattomasti pitänyt. Musiikki oli mielestäni liian lujalla ja onneksi löysin käsilaukustani korvatulpat jotka välittömästi otin käyttöön. Olen vanhanajan teatterissa kävijä ja kaipaan juonta näytelmiin ja tässä sitä ei varsinaisesti ollut. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että tämä oli kyllä oikein tekemällä tehty. Kuorot toimivat ja lauloivat hyvin. Suuri työ oli tehty, mutta valitettavasti se vain ei minuun kolahtanut...

Itsenäisyyspäivää vietimme kotona edelleen töiden merkeissä. Pesuhuoneremontti on nyt kuitenkin loppusuoralla ja näillä näkymin se valmistuu huomenna. Pitkällinen ja hidas projekti kaikkine hidastuksineen. Olen saanut valmiiksi sängynpeiton , jonka kummipoika saa jouluna. Hän on varmaan tyytyväinen, koska malli on hänen itsensä valitsema.

Tälläinen peitosta tuli. Lankana oli 9 säikeinen kotimainen kalalanka. Malli oli valmistettu soiroista, jotka sitten liitettiin yhteen.

Kuvassa peite hieman lähempää kuvattuna. Apilanlehti on kuvion aihe.

Leivoin taatelikakkuja muutaman. Lisäksi kävimme kaupoissa hakemassa erilaisia tarvikkeita silmälläpitäen leipomuksia ja ruokia joita sitten nautimme joulunaikaan. Toki pari lahjaakin löytyi. Lisäksi saimme kahdet vieraat sunnuntai-iltaamme piristämään. Molemmat pariskunnat istuivat hyvän tovin ja taas nauru raikui ylinnä. Jos se suinkaan pitää paikkaansa, että nauru pidentää ikää, on turha ruveta ihan heti kuolemaa odottelemaan, niin mahdotona nauramista se tapaaminen taas oli.