Mä mistä alkaisin tään laulun....sanoilla alkaa joku vuonna kivi ja kirves tehty laulu. Sopiis tähän tarinaan oikein hyvin. Mennäänpä ajassa hieman taaksepäin, elikkä viikonloppuun joka edelsi  viimeistä kirjoitustani.

Olimme sopineet tuttaviemme kanssa pienestä maakuntamatkailusta ja sitä oli suunniteltu jo talvella. No aamusta kahdeksan aikaan lähdettiin ajelemaan Kauhajoelle Tapion kauppaan ja senhän nyt tiedätte, että se oli mulle samoin kuin Kirsille taivas. Siinä sitä  hullaannuttiin yhteensä liki 300 euron edestä!! Mukaan tuli kanavatyötä ja mitä erilaisempia lankoja, puikkoja ja muuta sortimenttia. Miehetkin innostuivat ostamaan paitaa ja karkkipussit molemmille, joita ei sitten mielellään syönyt Erkkikään, mahdoton rapina kuitenkin kuului koko ajan takapenkiltä, kun oli naisten ajovuoro;o). Kaupassa vierähti pitkä tovi ja sieltä matka jatkui kohti Kristiinankaupunkia, jossa tutustuimme muutamaan museoon ja Ulrika Eleonoran kirkkoon. Närpiön kirkko käytiin katsastamassa myös. Kirkon läheisyydessä sijaitsivat  150 vanhaa kirkkotallia, jotka siivittivät kyllä ajatukset entisaikoihin.

Ulrika Eleonoran kirkko.

Ylempänä Närpiön kirkko ja alempana osa vanhoista kirkkotalleista.

Kristiinankaupungissa syötiin ja nautittiin kauniista näköalasta. Matkalla lankakaupasta eteenpäin kävimme kirkasvetisen Kangasjärven rannalla, jossa kastelimme kengät oikein kunnolla, johtuiko siitä että silmiimme osui ihka oikea rantaleijona (yök)!

Hetki ennen jalkojen kokonaisvaltaista kastumista....

Laihian kautta saavuimme joskus iltakuuden aikoihin kotiin Lapualle. Reissu oli ollut todella antoisa ja päivä oli kulunut kuin siivillä. Niin ja pitihän sitä tehdä jo virkkaamalla yksi kaulaliina. Tapa oli sellainen jota en ollut ennen tehnyt enkä juuri nähnytkään, mutta nopsasti valmistui ja ihan kiva tuli.

Siinä se luomus syntyy...

Päätimme jo ensivuoden reissusta samoille seuduille, jonka ajoitamme kristiinankaupungin markkinoiden aikaan. Ihmiset olivat tosi ystävällisiä ja auttavaisia, joten mikäs sinne on matkata uudelleen.