Hups! Miten voikaan olla näin pitkä aika viimeisestä päivityksestä??? No, paljon on tapahtunut ja paljon olisi kerrottavaa, mutta, mutta, niin vain on aika kulunut ja en ole saanut aikaiseksi käydä blogissa kertomassa kuulumisia. Anteeksi pyydän niiltä lukijoilta jotka ovat "turhaan" käyneet kurkistamassa kuulumisia.

Pennin elämästä sen verran, että jouduimme käyttämään sitä eläinlääkärillä hampaiden poistossa. Uudet kulmahampaat tekivät tuloaan, eikä entiset suostuneet väistymään tieltä vaan pysyivät paikallaan kuin valetut, vaikka kuinka yritimme niitä heiluttaa. Antti kävi sitten eläinlääkärilla ja Penni humautettiin uneen ja poistettiin 4 kulmuria ja 2 poskihammasta. Kulmureissa oli kyllä niin suuret juuret, että millään heiluttelulla ne eivät olisi lähteneet. Reissun jälkeen Penni oli surkean näköinen. Naama veressä ja uninen. Nukutus aiheutti palelemista ja niinpä sitten etsittiin pyyheliina peitoksi, joka oli mukana eläinlääkärissäkin. Nyt tuo on vain muisto ja Penni on elämänsä kunnossa. Hampaat ovat kasvaneet ja tasainen rivi on niin ylhäällä kuin alhaallakin.

Tässä elämä on vielä surkeaa, naama veressä, kylmä ja väsyttää :(

Tässä hiotaan kynsiä. Antti osti tuollaisen hiontavärkin jolla on tosi hyvä "leikata" Pennin kynnet. Ennen tuota laitetta kynsien leikkaaminen oli vaikeaa ja ulina oli korvia huumaavaa. Nyt  Penni on kaikessa rauhassa, kun etutassujen kynsiä hiotaan. Takatassut saavat vielä joskus ulinan aikaiseksi. Niinkuin tuosta kuvastakin näkee kaikessa rauhassa siinä vain makoillaan isännän käden päällä.

Käsitöitäkin oon jonkun verran tehnyt ja laitankin parista villapaidasta kuvat tuohon alle. Noita paitoja oon tehnyt vaikka kuinka monta. Väri on vaan aina vaihtunut. Tykkään tuosta mallista ja mielelläni niitä kudon. Tilauksia otetaan siis vastaan;);)

Ja tässä toinen paita.

Nyt mulla on menossa hartiahuivi, jota teen omalle äidilleni. Hän täyttää 80 vuotta 22.2. Siihen mennessä se pitäisi olla valmis. Niin ja onhan mulla keskeneräisinä ne Heidin verhot, mutta onneksi niisä on nyt pitkä jatkoaika saatuna;)

Voi näitä ihania ulkoilusäitä! Olis vaan paljon aikaa, että pystyis olemaan mahdollisimman paljon ulkona. Luonto on niin kaunis ja pakkaset kohtuullisia. Aamulla jo Pennin kanssa kierrettiin 1½ tunnin lenkki ja nautimme molemmat varmaan yhtä paljon.

Viime viikonloppuna oli ystäväni Helsingistä käymässä ja hän kyllä löysi tien Pennin sydämeen. Tintillä itselläänkin on koira ja kyllä sen heti huomaa miten ihminen koiran kanssa osaa olla.

Näinhän siinä käytiin, että heti kun Tintti aamulla heräs niin Penni meni viereen ja sohvalle just niinkuin on aateltukin:)

Tämä oli kyllä hauskaa katseltavaa ja kuunneltavaa, kun nämä keskustelivat. Siinä katseltiin ulos ikkunasta ja "koirankielellä" keskustelu käytiin. Ihan varma oon siitä, että he ymmärsivät toisiaan :)

Vieraan lähdettyä kohti kotia me lähdimme ulkoilemaan kauniissa auringonpaisteessa. Ja maisemissa ei kyllä ollut valittamista.

Kuonon päässä oli lunta, kun joka penkassa piti kömpiä.

Penni taitaa miettiä, että tarvitsiskos tässä kohta aurinkolasit...

Tarkkana piti olla, kun ihmisiä oli hiihtämässä ja kuului erilaisia ääniä. Joka välissä piti nousta kurkkimaan penkan ylitse ettei vaan mitään yllättävää pääsisi tapahtumaan.

Nyt se on sitten joulu mun mielestäni ohitettu tätä kertaa. Loppiainen on se päivä jolloin aletaan pikkuhiljaa karsia joulukoristeita pois. Samoin kuusi viedään viimeistään loppiaisena ulos ja muutenkin aletaan vaihtamaan liinoja ja osaltaan ikkunaverhojakin pois joulukuvioista. Koristeet pakataan sitten odottamaan seuraavaa joulua ja sitä hirmuista säpinää mikä alkaa hyvästi ennen joulua ja saa perheenäidit (varsinkin) paniikin partaalle:)

Tässä yksi tekemistäni tähdistä. Tähtiä tein muutamia ja erivärisiä. Tämä hopeanvärinen oli mielestäni kaunein. Toki perinteinen joulunpunainen on aina kaunis. Harjoituskappaleen tein monistuspaperista ja mielestäni sekään ei ollut valkoisena hullumpi.

Tämä enkeli on lahja eräältä ystävältäni. Hän oli sen tetättänyt minulle ja antanut väritoivomuksen "lila", koska hän tiesi minun pitävän lilasta/violetista tosi paljon. Olin silloin vakavasti sairas ja tämä lahja lämmitti erityisesti ja onkin riippunut joka joulu ikkunallamme siitä lähtien.

Ei kirjoitusta ilman Penniä. Tämä kuva kertoo sen minkä olen aina sanonut ja se kuuluu näin :" Koiran kanssa ei meillä sitten ruveta nukkumaan, eikä koiran paikka oo sohvalla".....Ettäs nyt sitten tiedätte:)