Vettä tulee niinsanotusti taivaan täydeltä.  Voi kuinka onkaan syksyistä. Valot on oltava päällä, että jotain edes näkee ja eipä enää tarvitse ikkunoita pitää yötä päivää auki.  Niin se maailma muuttuu hetkessä.  Vielä viimeviikolla mutisin miten lämmintä ja hiostavaa oli, mutta nyt on toinen ääni kellossa.  Kuitenkin on suuri rikkaus asua maassa jossa on selvästi neljä vuodenaikaa.  Kaikissa oma viehätyksensä. Kevään ja kesän lapsi kuitenkin olen. Kotiväki  tapaakin sanoa, että äiti herää eloon kevään tullen luonnon kanssa. Tiedostan sen itsekkin kuinka elämä oikein virtaa suoniini kevätauringon ja ensimmäisten kukkasten ja ruohon kanssa. On todella hienoa katsoa kuinka luonto herää talviunestaan ja joka ainut päivä se etenee aimo harppauksin eteenpäin.

Kesä on taas ihanaa aikaa, kun kaikki on niin vihreää ja kukat kukkivat kauniina, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Kiva on istuskella laiturilla ja narrata kaloja. Laine liplattaa rantaan  ja kaiken kruunaa jostain kuuluva haitarin soitto. Tunnelma on kuin jossain vanhoissa kotimaisissa elokuvissa (joista pidän yli kaiken, sen kaikki läheiset ystäväni tietävät). Joskus musta tuntuu, että oon syntynyt liian myöhään. Olisipa ollut mielenkiintoista elää esim. vuosisadan vaihteessa ja hieman ennen sitä. Silloin en ehkä olisi ehtinyt istuskella laiturilla ja tuskin se haitarikaan olis soinu....Parempi näin.

No sitten on tämä syksy. Niinkuin sanottu sade harmittaa nyt, mutta mikäs onkaan mukavampaa kuin hyvin pukeutuneena talsia sateessa ja tuntea miten vesi virkistää luontoa ja varastoituu talvea varten. Sienestäminen on kivaa ja nehän sadetta tarvitsevat. Eipä olisi tänäänkään ollut kanttarellikastiketta jos ei joskus sataisi. Sienet ovatkin yksi herkuista, joista koko porukka tykkää. Niiden takia siedän siis vähän enemmänkin sadetta. Niin ja onhan olemassa ihanat ruskat, vaikka niitä ei ihan valtavasti näillä lakeuksilla olekkaan. Kirpeä syysilma ja hieno väriloisto antavat aiheen iloita myös syksystä.

Talvi pakkasineen ja lumipyryineen on oikeastaan tosi hienoa aikaa. Ainakin silloin, kun takassa on tuli ja sisällä lämmin olo. Hiihtolenkit ovat luku sinänsä. Keväällä suuntaamme Lappia kohti tuttavaperheen kanssa ja suksittelemme oikein koko mielen halusta. Samanhenkinen, voisko sanoa "yhtä hullu" perhekunta mukana takaa hauskan ja antoisan viikon hiihtoladulla ja muissa talvisissa hommissa. Kevätaurinko alkaa silloin jo ihanasti lämmittää, mutta aamuisin ja öisin voi olla vielä koviakin pakkasia. Kirkas tähtitaivas ja revontulet, voiko oikeastaan kauniinpaa ollakkaan. Jouluaika on luku sinänsä kaikkine salaisuuksineen ja leipomuksineen, joten talvellakin on omat hyvät ominaisuutensa.

Siis kuinka mahtavaa onkaan, kun on neljä vuodenaikaa. Koitetaan kestää muutama sateinen päivä ja odotellaan syksyn tuloa ja sen tuomia luonnonihanuuksia.

                             

anim81.gif