Reissu Kajaaniin on tehty ja taloon on katto saatu. Perjantaina ajelimme sinne töiden jälkeen ja anivarhain lauantaiaamuna väki kokoontui ja pikku palaverin jälkeen aloitettiin katon teko. Mummatkin saivat olla muunakin kuin kahvinkeittäjinä. Lyhyemmät pellit me Maijan kanssa kannettiin paikalle ja avustettiin ylösnostamisessa. Pidemmät pellit kuljetettiin sitten miesten avustamina. Onneksi meidän ei tarvinnut olla katolla. Siinä olis ainakin mua alkanut huimata. Onneksi sää suosi meitä koko viikonlopun ajan. Lauantaiaamuna oli hieman tuulista ja se huolestutti, miten saadaan pellit pysymään siinä missä halutaan, mutta tuuli tyyntyi aamupäivän aikana ja niin saatiin turvallisesti homma pyörimään. Hommia jatkettiin siihen asti kun näki, eli kello tais olla yhdeksän paikkeilla kun päivä oli täysi. Olo oli kyllä väsynyt, eikä paljon tarvinnut miettiä miten unen päästä saa kiinni.

Sunnuntaina sitten sama souvi jatkui ja sää todellakin suosi. Ei tuulen henkäystäkään ja aurinkokin paistoi aika lailla. Pari pisaraa vettä ripsahti jossain vaiheessa päivää, mutta sitä ei kai kukaan oikein edes huomannut. Pellit olivat katolla kiinnitettyinä ja ympäristö siivottuna noin neljän aikaan ja muiden loppuhulinoitten jälkeen pääsimme lähtemään kotiin päin ajellen kuuden kieppeissä. Ilman erityisiä pysähdyksiä kotona oltiin kymmenen tienoissa ja kahvin, suihkun ja tavaroiden purkamisen jälkeen nukkumaan.
Antti joutui menemään töihin, mutta minä sain jäädä vapaapäivälle. Hyvä niin, koska kurkku on kuin riivinrauta ja kipu on aika kova. Eli olisko flunssa tulossa???

No ei ehdi huilimaan. Pyykkikone on jo laulanut seitsemästä lähtien ja tiskit tiskattu. Nyt pitäis hieman siivoilla ja lähtiä kauppaan ja muille asioille.

Miehet tuntuu tuumivan, että tuonnekko sitä pitäis nousta....

Eipä siinä mikään auttanut, katolle oli kavuttava ja siinä niitä kukkulan kuninkaita on.

Kahvi- ja ruokatauot olivat paikallaan ja "Maijan keittiö" kävi kuumana. Ulkona kahvi oli hyvää ja ilmat suosi..

Ruoka oli kaikille tarpeen ja raksalla syöminen tuntui varmaan kuin seikkailulta.

Päiväunet paikallaan ja mikäs sitä oli äidin sylissä nukkuessa, kun pientä liikettä oli koko ajan.

Mikäänhän siinä ei auttanut kun Kälviän paapan piti istua maahan Veeran viereen...

Viimeistä viedään ja katto paikallaan.

Ja tässä ruusu kaikille kökkään osallistujille!