Hupsista vaan, että on ollut pieniä "joulukiireitä" oikein sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt kuitenkin kaikki suurimmat hommat on tehty ja kinkkukin on viitävaille valmis. Kalkkunapaistin laitoin juuri uuniin, koska Noora ei syö kinkkua.

Jännittäviä aikoja on eletty monella taholla. Veera ja Juuso tulivat molemmat sairaiksi ja nyt on jännitetty sitä pääsevätkö he ollenkaan jouluksi tänne. Onneksi lapset ovat kuitenkin sen verran paremmassa kunnossa, että voivat saapua mummolaan. Kyllä olisi joulu ollut surkea jos he eivät olisi tulleet. Samapa tuo missä sairastavat, koska täällä on enempi aikuisia käsiä auttamassa. Niin ja pukkikin on tulossa tänne...

Eilen illalla viesti tavoitti minut, että yksi ystäväpariskunta on saanut pienen poikavauvan, kuin joululahjaksi. Heille Helsinkiin paljon onnea!

Noora saapui viime perjantaina kotiin ja sekin tuntuu mukavalta, kun se tuossa pyörii. Kaverien luona on vieraillut ja puhelin on pirissyt jatkuvasti.

Antin äiti haetaan myös meille syömään ja viettämään aattoiltaa meidän kanssa. Mehän viemme perinteisesti kynttilät haudoille vasta illalla ja samalla voimme ihastella hautausmaan kauneutta satojen kynttilöiden loisteessa.

Joululahjatkin ehdin kaikki saada valmiiksi.  Jo kesällä sain ystävältä tyhjiä, mielestäni kivan näköisiä pulloja ja ajattelin heti, että niihin voisi tehdä jouluna salaatinkastiketta ja antaa pieniksi lahjoiksi niitä ystäville. Idean toteutinkin ja useampi pullo on löytänyt omistajansa.

Aikoinani olen jostain pohjan tuolle kastikkeelle kopsinut, mutta se on muuttunut matkan varrella niin paljon, että olen ristinyt sen Marjan omaksi sävellykseksi. Taitaapa muuttua jonkun verran joka kerta kun sitä teen. Enpä siis laita tähän minkäänlaista ohjetta, vaikka sen noihin pulloihin laitoinkin.

Joka vuotisen Muumi-piparkakkutalonkin taas tein, ja kyllä se vuosi vuodelta käy helpommin. Uusia niksiä löytyy joka kerta ja seuraavana vuonna jonkun kohdan teko on aina helpompaa.

Siinä se seisoo keittiön pöydällä.

Toiselta suunnalta kuvattuna.

Ja siinä viimeinen kuva. Veeraa varten sen väsäsin, ja innolla odotan taas kommentteja kun pikku pirpana saapuu mummolaan.

Antillekkin sain neulepaidan valmiiksi ja laitoin sen pukinkonttiin, vaikka Antti itse valitsi langat ja sovitti muutaman kerran tekovaiheen aikana paitaa päälleen. Taisipa itse paketoidakkin sen pakettiin, joten yllätys ei liene suurimmasta päästä ;o)

Tässäpä nämä tärkeimmät. Palataan asiaan taas kun ehtii istahtaa. Nyt lähden tekemään loppuvalmisteluja ja odottelemme sitä pientä väkeä tännepäin.

Kaikille teille oikein ihanaa ja ilon täyttämää joulua! Nautitaan yhdessäolosta ja hyvästä ruoasta oikein täysillä ;o)