Niin se vain tuli taas se aika vuodesta, kun Lappi kutsuu.. Levin reissun teimme jo 20.3-26.3. 2011 välisenä aikana. Aamulla jo varhain starttasimme kohti Kälviää, josta poimimme mukaamme Juuson 2,5 v. Ihan innoissaan pikkumies oli lähdössä meidän mukaan. Veera sisko jäi viettämään lomapäiviä Kälviälle toisten isovanhempien luo. Leevi sai sitten olla äidin ja isän kanssa kotona Kajaanissa. Niin, ja mukana seurasi myös Penni, jonka Heidi ja Pertsa olivat lupautuneet ottamaan hoitoon..

Matkasimme siis kohti Leviä ja meillekkin tuntematonta lomakohdetta. Olimme toki päivän hiihtoreissuja pari kertaa Ylläkseltä päin sinne tehneet, mutta yöpyneet emme olleet emmekä siis tunteneet seutua juurikaan. Matka sujui ihan mallikkaasti ja pienen etsinnän jälkeen löysimme majapaikkamme ja kirjauduimme apartamentos hotelliin.  Huoneisto ei ollut koolla pilattu, mutta ihan mukavan näköinen ja iso plussa oli oma sauna. Kaappitilaa ei ollut paljoakaan ja niinpä suurin osa vaatteistamme oli laukussa koko viikon. Sieltä otettaessa ne vain piti silittää ja sama uudelleen taas seuraavalla kertaa.

Samana iltana piipahdimme jo gondolihissille ja matkasimme sillä reissun ylös ja sama takaisin. Juuso katseli ihmeissään ympärilleen ja näytti nauttivan maisemista, vaikka oli jo hämärää ja hieman tuli rännänsekaista lunta.

Tässä me istumme hississä menossa kohti yläilmoja.

Ensimmäisenä iltana kuvittelimme tuulen riepottavan kattolautoja ja Juuso kysyi aina välissä, että kuka koputtaa. Me paapan kanssa vain sanoimme, että tuuli pitää tuollaista ääntä. Jossain vaiheessa yötä se "tuuli" sitten tyyntyi. Seuraavana iltana sama juttu, kunnes tajusimme, että huoneisto on keilaradan päällä ja se tuuli oli keilauksen ääntä joka kesti aina puoleen yöhön asti. Kolmantena päivänä sisä oviin hotellilla ilmestyi pahoittelulappu keilaradalta kuuluvasta melusta. Siis joku muukin oli sen huomioinut ja tainnut käydä valittamassa.

Päivät kuluivat hurjaa vauhtia ja joka päivälle olimme keksineet aina jotain mukavaa hommaa. Kiertelimme kauppoja ja Juuso sai ihan itse valita kotiinviemiset koko muulle perheelle. Leevi sai pehmolelun, Veera kynän, jossa oli poronpää ja samanlaisen hän halusi itselleen. Äiti ja isä saivat jouluaiheiset suola ja pippuripurkit. Niin, ja ihan itse hän ne valitsi:)

Tälläinen hieno peikko oli yhden kaupan edessä ja se piti käydä varmistamassa, ettei se vain ollut oikea:)

Herkkupäiväkin piti pitää. Juuso valitsi myös "kahvipullan" itselleen, kun kävimme kahvilassa missä oli  leipomo. Kotona ei tuollaisia pullaherkkuja tarjoillakkaan kuin vain tiettyinä juhlapäivinä.

Pulkkamäessä olimme useasti ja paappa sai laskea Juuson kanssa pulkalla ja yksinkin hän uskalsi laskea, vaikka mäki oli pitkä ja vauhtikin aikamoinen.

Vauhti on hurjaa...

Ei muuta kuin uudelleen..

Ja taas uudestaan:)

Paapan kanssa oli kiva leikkiä sängyssä ennen nukkumaan menoa.

Saipa siitä hauskanpidosta osansa mummakin.

Yhtenä päivänä päätimme mennä kylpylään ja uiskentelemaan oikein toden teolla. Ennen kuin kylpylä avasi ovensa me jo seisoimme oven takana ja olimme siis ensimmäisiä, jotka uimaan halusivat. Juuso ei oikein tykännyt kun joutui tulemaan mumman kanssa pukuhuoneeseen ja pois lähtiessämme sai poika aikaiseksi hymyn monen kosvoille, kun halusi aurinkolasit silmileen häntä puettaessa:) Muuten uimareissu oli varmaan loman kohokohtia.

Torniin vain ja sieltä alas. Juuso nautti täysin siemauksin ja paljon piti töitä tehdä, että saatiin lapsi sieltä lähtemään.

Tässä tullaan ties kuinka monetta kertaa kourua alas. Turvallistahan se oli paapan sylissä matkata.

Yksi päivä piti tietenkin pyhittää hiihtämiselle. Juuso tykkäs siitä kovasti. Eihän se matkan vauhti ja pituus suuriakaan merkitse, kun vain on kivaa ja kaiken tekee omasta halustaan.

Paapan piti oikein ottaa olkapäästä kiinni, että sai hiihtäjän pysähtymään siksi aikaa, että valokuvan ottaminen onnistui:)

Niinkuin huomaatte melkoinen mäki on jo noustu ylös ja menohalut olivat pinnalla.

Maali häämöttää rakennusten kohdalla. Siellä oli lastenmaa, jossa sai tehdä vaikka mitä mukavia juttuja.

Hieno lumiukko ja ihan aurinkolasien kanssa:)

Pulkalla mäkeä alas niin että hippulat vinkuuuuuu...

Vuorossa rattikelkka ja hieno hissi, joka vei mäen ylös ettei tarvinnut itse kiivetä.

Rattikelkka oli myös kovin mieluinen vempele ja laskuja tuli monta, monta, monta:)

Oliko ihme, että molemmat miehet väsähtivät ja uni oli syvää ja taisipa molemmat hieman kuorsata:):)

Sitten yhtenä päivänä menimme katsomaan Kiinalaista jääveistos maailmaa. Se oli kyllä valtavan kaunis ja vaikka tuuli puhalsi aika kylmästi kulutimme aikaamme useita tunteja katsellen taidetta.

Mahtava oli heti ensimmäinen rakennus. Taustalla näkyy joulupukin kasvot veistettynä lumeen.

Pienet eläimet olivat Juuson mielestä kivoja.

Mitä siitä tästäkin sanois, mahtavaa....

Ihan selvästi Kiinassa ollaan:)

Mitä ihmettä? Suomessako kuitenkin, eikös tämä ole Tuomiokirkko Helsingissä...

Löytääköhän mumma meidät??

Petteri Punakuonon selässä matkalla jakamaan joulupukin avuksi lahjoja.

Käsittämättömän kaunista. Varsinkin auringonpaisteessa.

Jokaiset rappuset piti kulkea ainakin kerran.

Pitihän se jääporokin kokeilla.

Pojat baarissa. odottelevat kai drinkkejään:)

Pois lähdön aika lähestyy piakkoin ja kaikille pitää huikkia heipat!

Sitä ennen piti raputa vielä yhdet askelmat....Mummaa hieman hirvitti!

Niin hienoa katseltavaa.

Kuka ei kuulu joukkoon?:)

Mumman piti ottaa silmälasit pois, että Juuso sai kunnolla rutistettua:)

Poropalapeli kasattiin monia, monia kertoja ja  aina se oli yhtä mukavaa:)

Tässä näkymää ihan läheltä meidän hotellia. Toisin sanoen puuronsilmässä oltiin ja se kyllä kovasti koettiinkin, kun after ski toiminta alkoi muutaman metrin päässä meidän parvekkeesta ja nupit täysillä kaakkoon....Juomalaulut raikui ja pöydällä tanssittiin. Eihän siinä mitään pahaa, mutta kun se tapahtui päivällä klo 15 - 18.30 niin lapsen päiväunet ei oikein olleet rauhaisat.

Pitihän sitä kerran käydä ravintolassakin syömässä. Tässä pääruoka on jo syöty ja vuorossa jäätelöpallo hienosti maljassa. Astia oli niin korkea, että munmman piti syöttää Juusoa, kun se ei olisi muuten onnistunut. Normaalisti hän kyllä söi itse.

Kodassakin me käytiin istumassa ja tulen loimusta nauttimassa.

Samat tuntuu olevan harrastukset mummalla, paapalla ja Juusolla, kun ristikot oli aina jonkun nenän edessä;)

Sitten oli se ilta jolloin oli viimeisen lomayön aika. Me olimme laskeneet aina illalla montako yötä on siihen, kun lähdetään kotiin. Viimeisenä iltana Juuso sanoi, että haluaa olla vielä näin monta yötä ja näytti viittä sormea. Kauan saimme keskustella asiasta, että saimme pojan ymmärtämään, että aamulla kotimatka alkaa....

Pitihän sitä matkalla kotiin pysähtyä Rovaniemellä Joulupukin pajan kohdassa.  Juusoa ihmetytti kovasti tämä kauniisti loistava pukki.

Nämä peikot se poika löysi aina joka paikasta. Tässä molemmat peikot miettivät syntyjä syviä.....;)

Joulupukin majan edustalla. Harmi vain, että olimme liikkeellä niin aikaisin ettei joulupukki ollut vielä herännyt.

Matkalla kotia kohti. Pysähdyimme haukkaamaan välipalaa ja Juuson eväiden mukana hän sai tuollaisen penaalin itselleen muistoksi.

Kotimatka sujui ongelmitta ja kotona meitä odottivat Leevin 1-vuotis syntymäpäiväjuhlat.  Miljoona mukavaa muistoa saimme tämän viikon aikana. Mitään suurta ongelmaa ei meillä lapsen kanssa ollut. Kiltisti hän oli koko viikon, vaikkakin kerran Juuso ilmoitti minulle, kun häntä hieman komensin ja kielsin turhia marisemasta, että sinä olet mumma tuhma, mene nurkkaan;) ;)