Mikä ihana näky aamulla kohtasikaan, kun silmät aukaisin ja ikkunasta ulos kurkistin. Lunta oli satanut oikein aika lailla ja maailma oli valkoinen ja kaunis. Pennin kanssa lähdettiin tutustumaan lumeen. Koira oli aivan ihmeissään ja nosteli pieniä tassujaan pois maasta. Pientä ulinaakin kuului, eikä pissapaikkaa meinannut millään löytyä.

Onneksi isäntä tuli apuun ja aurasi reitin pissapaikalle ja heti tarpeet sai tehtyä. Lumi oli aika tarttuvaa ja niinpä Pennin vatsanalusta karvoihin alkoi kerääntyä lunta. Meno oli kivaa katseltavaa, kun tasapaino ei oikein pysynyt hangessa ja lumeen upposi oikein kunnolla.

Emäntää katsottiin sitten sillä silmällä, että olisi aika mennä sisälle täältä ihmeelliseksi muuttuneesta ympäristöstä.

Sylissä on paras paikka . Olo on turvallinen eikä ole yhtään kylmäkään.

Mulle ruokaa, sanoo Pennin katse;o)

Koska kerran on tullut talvi täytyy vaatteet olla sen mukaiset. Tosi mukava vaate ja hyvä pukea päälle. Penni tuntui viihtyvän hyvinkin tuossa asusteessa. Onhan se mukavaa, kun vatsanalusta pysyy kuivana ja lämpimänä. Tuossa on myös Pennin oma paikka jossa se saa nukkua lämpimässä paikassa.

Tässä vielä sivuprofiili neitosesta. Hieno nainen on aina hieno nainen. Kyllä aika kuluu vauhdilla tämän "käsityön" kanssa. Päivittäin huomaa jotain muutoksia ja kehitystä tapahtuneen. Vielä ei Penni osaa pyytää ulos, mutta aina sinne vietäessä joko pissa tai kakka tai molemmat tulevat oikeaan paikkaan ja silloin on kiitoksen paikka. Todennäköisesti ensi viikonlopulla menemme Kajaaniin näyttämään Veeralle ja Juusolle Penniä. Veera kyllä sanoi mulle puhelimessa, että olisin tykänny isommista koirista. Toivotaan nyt, että Pennikin viehättää ;o) Noora oli viime viikonloppuna käymässä kotona ja Penni olikin koko ajan Nooran sylissä ja aamulla oli kova kiire huoneen ovelle jossa Noora nukkui.