Tänään tapasin pitkästä aikaa vanhan ystävän. Edellisestä tapaamisestamme oli muistimme mukaan 7 - 8 vuotta. Joitain viestejä, puheluita ja sähköposteja lukuun ottamatta olemme olleet pimennossa elämämme kuluilta. Nyt tuli kuitenkin mahdollisuus tapaamiseen ja heti se mahdollisuus piti käyttää.

Kahvikupposen ääressä istuttiin ja käytiin läpi vuosien tapahtumat pääpiirteittäin. Tapahtumia oli molempien elämässä ihan yltäkylläisesti. Siinä istuessamme ihmettelin miten joku ihminen voi olla niin tuttu, vaikka ei ole vuosikausiin nähnytkään ja toisaalta taas joidenkin kanssa ei synny samanlaista tunnetta, vaikka tapaa lähes päivittäin. Pari tuntia kului nopsasti. Jukan piti ehtiä lentokentälle Helsinkiin lähtevään koneeseen ja minä suunnistin kotia kohti.

Antille kerroin sitten päälimmäiset kuulumiset ja muistelimme naureskellen juttuja menneiltä ajoilta. Kaikenmaailman "lopeeliat" siinä käytiin läpi ja naurua riitti.

Taas kerran tuli todistettua mikä merkitys ystävillä on. Tapaaminen aiheutti sen, että mukavat muistot palasivat mieleen ja ilolla aletaan odotella seuraavaa tapaamista joka toivottavasti on pidempi ja huomattavasti ennemmin kuin vuosien kuluttua. Täytyypä taas yrittää parantaa tapansa ja pitää paremmin yhteyksiä vanhoihin ystäviin, koska heiltä saa sitä iloista mieltä ja naurua moneksi kertaa...