Perjantaina sitten kasasimme eväät piknikkiä varten ja suunnistimme kohti Kirjurinluotoa ja konserttia, jossa Santana esiintyisi. Aamulla satoi ja koko aamupäivän tihuutteli aina pikkuhiljaa. Seurasimme silmä tarkkana kuinka sää kehittyisi ja pelkäsimme pahinta.

Kuinka ollakkaan, kun ennen iltapäivän kello kolmea saavuimme paikalle oli mitä mahtavin auringonpaiste lähes pilvettömältä taivaalta. Katsomossa olivat jo paikat lähestulkoon täyttyneet ja niinpä jouduimme oikein etsimään istumapaikkaa itsellemme. Aurinko paistoi niin, että välillä jouduimme kukin vuorollaan hiippailemaan varjoon hetkeksi aikaa. Ihmisiä oli todella paljon ja fiilis kaikilla mitä parhain.

Eri esiintyjät nousivat lavalle ja kukin oli jollain lailla parhaasta päästä. Me odottelimme tietenkin pääesiintyjää ja noin seitsemän aikaan hän sitten nousi lavalle. Tunnelma oli todella hieno ja ilma helli meitä kuulijoita oikein täysin palkein. Jopa tälläinen jäyhä pohjalainen intoutui menoon mukaan ja tanssijalka vipatti oikein aikalailla. Konsertti oli antoisa ja aika kului kuin siivillä. Eväitä oli riittävästi ja janokaan ei päässyt yllättämään.

Tässä esitys on alkamassa ja Santanaa odotetaan innokkaasti...

Kuten huomaatte paikalla oli muutama muukin kuin me....

Siellä kitaravirtuoosi on vauhdissa ja yleisö nauttii koko rahan edestä.

Lauantaina lähdimme sitten kuuntelemaan toisenlaista esitystä. Kyseessä oli ilmaiskonsertti, jossa esiintyivät AK Jazz Collection - kokoonpano. Vaikka esityksen aikana alkoi sataa lähestulkoon kaatamaalla, ei voinut kuin ihmetellä näiden kehitysvammaisista muodostetun esiintyjäkaartin innostusta ja antautumista esityksiin. Aitoa iloa esiintyjistä paistoi oikein roppakaupalla ja konsertin loputtua oli omakin mieli aurinkoinen ja iloinen vaikka vettä satoi taivaan täydeltä.

Kaiken kaikkiaan reissu ensimmäisille Pori Jazzeille oli niin onnistunut (eikä vähiten ystäviemme ansiosta), että varmasti teemme saman toistekkin.. Erityismaininta täytyy siis antaa SuRanille ja Jukalle, jotka pitivät meistä hyvän huolen ja syöttivät ja juottivat niin, että melkein olimme ähkyssä kun sieltä lähdettiin. Väliajat kuluivat iloisesti jutustellen ja nauru kaikui ylinnä.

Ostoksiakin tuli tehtyä ja taas on lisää taidetta meidän seinillä. Taidetta ostimme lahjaksi kummitytöllemmekin, joka täytti kokonaista 30- vuotta (miten voi olla mahdollista, kun kummitätikään ei ole kuin nippa nappa saman ikäinen ;o) Paluumatkalla kävimme siis pippaloissa Lumo-linnassa Seinäjoella, johon kaksin kappalein Jenni nimisiä neitosia oli järjestäneet yhteiset vanhenemis sessiot. Tarjoilu oli mahtavan sorttista ja siellä vanhapari istui nuorten keskellä jonkin aikaa ennenkuin ottivat jalat alleen ja suuntasivat kotia kohti, jättäen nuoremmat jatkamaan hyvin alkaneita juhlia. Onnea Kummitytölle vielä kerran!