Käsitöitä on tullut tehtyä hiljakseltaan koko ajan, mutta valmiiksi asti niitä on tullut vain vähän. Toki kaikkia en ole kuvannutkaan ja osa on jo käyttäjillä joululahjojen muodossa. Siis niistä ei kuvia koskaan tulekkaan:)

Tämä on tälläinen "vanhanaikainen" vauvan myssy, joka on multa väreineen kaikkineen tilattu. Ihan tulee vanhat hyvät ajat mieleen:)

Tässä on tälläinen aivan ihastuttava neuletakki ja samalle henkilölle tilauksesta valmistettu kuin tuo myssykin. Ohjeet sain tästä osoitteesta.

Tässä on muutama pipo, toinen minulle itselleni, ilman tupsua, että pystyn pitämään pyöräilykypärää ja toinen Antille tupsun kanssa. Ohjeen hain Novitalta.

Tässä on vielä lähikuva neuleesta, joka oli tosi helppo ja yksinkertainen tehdä, mutta jälki oli mielestäni kaunis!

Nyt minulla on menossa sukka taas vaihteeksi ja monta muuta käsityötä on kesken. Mistä vain saisi sitä aikaa lisää???

Ajan vähyydestä sainkin sitten aasinsillan murheelliseen asiaan. Meidän pitkäaikainen hyvin läheinen ystävä nukkui vakavan sairauden seurauksena toissayönä rauhalliseen uneen kotonaan:'(

Niin surullista oli seurata hänen sairautensa etenemistä, kun tiedossa oli vain sairauden paheneminen ja lopullinen lähtö. Yhdessä hänen ja muun perheen kanssa on vuosikymmenien saatossa vietetty niin häitä kuin hautajaisia, ristiäisiä, rippi- ja Yo-juhlia. Lapset ovat kihlautuneet ja menneet naimisiin ja tehneet meistä isovanhempia. Monta ihanan iloista ja naurun täyteistä reissua on tehty ja kauniit nauravaiset muistot ovat jälkeen jääneet. Ainut mitä voi toivoa, on voimia perheelle ja läheisille. Heikin on nyt hyvä olla....

Ihmeekseni huomasin, että käyntilaskurini ei toimi samoin kuin ennen, eli tarkoitan sitä, että päivittäisiä kävijöitä ei näytetä. Samoin kuvani ovat kadonneet jonnekkin bittiavaruuteen kahta sivua lukuunottamatta. Harmittaa.....

Nyt kuitenkin haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa, iloista ja rauhallista joulua.

Itse odottelen pikkuväkeä tulevaksi minä hetkenä hyvänsä:) Ensi vuonna paremmalla ajalla palataan asiaan. Nauttikaa toisistanne ja perheestänne:))))

Ensimmäinen merkittävä tapaus tässä päivityksessä on se, kun tapasin koulukaverini heinäkuun 9 päivänä. Edellisestä tapaamisesta olikin "vain" noin 40 vuotta:)  Ilta sujui kovassa puheen papatuksessa, kun kävimme läpi kaiken maailman juttuja menneiltä vuosikymmeniltä. Paula ystäväni harrastaa karaokelaulua ja hän ystävällisesti lauloi minulle muutamia kappaleita. Mielestäni hänen äänensä oli kuin luotu tangoihin. Juuri sellainen tumma, joka minusta sopii nimenomaan tangojen tulkintoihin.  Söimme hyvää ruokaa ja nautimme toistemme seurasta. On se ihme, kun joidenkin ihmisten kanssa se tuttuus vain säilyy ja säilyy, vaikka kymmenet vuodet kuluvat näkemättä:)))

15-17.7 olivat vierainamme siskoni perheineen. Viikonloppu oli mitä mainioin ja kului tosi nopeasti. 

Maanantaina 18.7 virallisena ensimmäisenä lomapäivänämme minua ilahduttivat ystävät Lapualta käynnillään. Niinkuin huomaatte Penni on taas rapsutettavana. Kyläreissu oli mukava. Pitkästä aikaa saimme jutella eikä minnekkään ollut kiire:) Huomioikaa etualalla oleva ihanan värinen tulilatva, jonka naiset toivat tuliaisinaan. On muuten vieläkin voimissaan ja kukkii, joskaan ei ihan noin täyteläisesti.

20.7 olimme ystäväni Tuulan hieman myöhäisillä synttäreillä ja hänen valmistujaisissaan. Ilta oli mitä ihanin ja tarjoilut kuohuvan kera aivan mahtavat. Minulla ei tavallisuudesta poiketen ole silmälaseja vaan piilolinssit, joiden tarkastuksessa kävin matkalla pippaloihin:)

Kesäilta oli kauneimmillaan ja ulkona istuminen oli mukavaa. Miehet kävivät ajamassa ringin kylällä talon isännän unelma-autolla, jonka nimeä en tietenkään muista:)))) Siitä saisin moitteita, mutta onneksi uskon ettei Jari vieraile mun blogissani:))))

Kuinka ollakkaan Pennin koiranpäivät vain jatkuivat. Lapset suorastaan kilpailivat siitä kuka saa taluttaa tai rapsuttaa Penniä...

23-24. 7 Oli vuorossa Nakkilan vieraat. Nämä ne oli odotetut vieraat aivan erityisellä tavalla. Useampi vuosi sitten Jukka oli poikien kanssa meillä Lapualla ohikulku matkalla Ruotsiin tarkoituksenaan mennä Vaasasta yli. He yöpyivät meillä ja aamulla lähtivät ajamaan kohti Vaasaa. Seuraava tieto olikin, että he olivat Vaasassa sairaalassa ajettuaan kolarin Tervajoella. Auto oli ihan rusina ja meni lunastukseen. Erinäisiä vammoja he saivat mutta kaikki kuitenkin toipuivat onnettomuudesta, kuka nopeammin ja kuka hitaammin vammojen vakavuudesta johtuen. Syksyinen liukkaus aiheutti kolarin, kun toinen auto alkoi heittelehtiä ja osui heidän autoonsa.

Nyt he siis "uskaltautuivat" meille koko perheen voimalla kylään:)

Tässä näkymää Lakeuden ristin tornista.

Tässä sama paikka, jossa Jukka ja Antti poseeraavat.

Edelleen sama paikka ja kuvassa SuRan, Jorma ja Aleksi.

Kappas vain, Penni on taas kaikkien rapsutettavan ja nauttii täysillä elämästään:))

Tässä sitten SuRan ja Jukka maisemien katselu retkellä.

Nakkilan vieraiden lähdetty ihanan viikonlopun jälkeen kotia kohti, minä se kaasuttelin 25.7 aamusella Kälviälle tyttäremme Heidin anoppilaan.

Heidin anoppi, Maija oli lupautunut opettamaan nypläyksen alkeet minulle. Koko päivä käytiin tiiviisti asioita läpi ja minä sain pienen palan nypläämääni pitsiä mukaani. Maija laittoi minulle alkuun pari työtä joita voisin sitten kotona itsekseni jatkaa. Mielettömän mielenkiintoista ja aikaa vievää puuhaa.

Tässä alla vielä kauniiksi lopuksi Maijan uudelleen kukkimaan saama orkidea. Kukat olivat aivan mahtavia ja kertoo ainakin sen, että Maija on vielä kaiken muun lisäksi viherpeukalokin:))

Tässä jokunen tapahtuma kesältä ja lisää tulee, kun taas saan aikaa ja itsestäni irti.

Minä olisin toivonut, että vierailu olisi kestänyt edes viikon, mutta pariin päivään se kutistui.  No parempi sekin kuin ei mitään. Samalla saimme kummi-tyttömme Tiian käymään kylässä ja se oli oikein iloinen asia myös.

Menimme ulos syömään Gringos Locos nimiseen ravintolaan ja istuimme keskustellen ja kerraten tapahtumia ruokaa odotellessa.

Tiia otti meistä kuvan ja iloiset on ilmeet.

Todella hauskat jälleennäkemiset oli. Tiia on ollut paljon meillä Nooran kanssa mökillä ja on meille kuin oma tytär. Samallalailla molempia komensin ja käskin aikoinaan mökillä  olo aikana. Kovasti rakkaita tyttöjä molemmat.

Leevi oli onnensa kukkuloilla kun paappa nosti hänet olkapäilleen ja poika sai ratsastaa siellä.

Yksi mieluisimmista puuhista oli piirtely ja kyllä monenlaista piirrustusta ja askartelua ehdittiin tekemään.

Veera on oikea hinohelma ja niinpä sitä löytyi mumman vaatekaapista hattu, joka oli ostettu Veeran vanhempien häihin. Veera tykkäsi kovasti hatusta ja halusi, että valokuva otetaan kun on hattu päässä.

Penniä piti tietenkin lenkittää ja lenkkipolku oli täynä etanoita, joita lapset ihmettelivät kovasti ja niitä käytiinkin sitten monet kerrat katsomassa näiden päivien aikana.

Radanvarsitie on yksi hyvä tie missä lasten kanssa on hyvä liikkua ja ei tarvitse pelätä autoja. Kaiken huipuksi joskus saattaa sattua niin, että juna huristaa ohi ja se on molemmille pojille suuri ilo ja ihmetyksen paikka.

Lapsilla oli hauskaa kun paappa laskeutui alas ja oli ottamassa juoksevia tenavia syliinsä, kun he vauhdilla juoksivat paappaa kohti.

Jokainen vuorollaan ja hännänhuippuna tuli Leevi. Lujaa pikkumies juoksikin ja naama naurussa koko ajan:)

Läheinen leikkipuisto on se mieluinen paikka, jossa myös pitää käydä joka kerta useammin kuin kerran. Juuso valmistautumassa laskemaan liukumäestä.

Sitten oli keinun vuoro. Veera hoiteli yksin toista päätä ja pojat olivat toisessa päässä, paapan hieman avustaessa. Ja naamat naurussa taas kerran:))

Välissä piti pitää pieni ruokailutauko, että jaksoi taas leikkiä. Ilma oli kuuma joten juotavaa piti olla mukana ja pientä pureskeltavaa. Mumman reppu sisälsi kaikkea pientä ja kivaa....

Jokainen sai jälkiruoaksi vohvelikeksin. Se tuntui olevankin suurta herkkua jokaisen mielestä.

Paappa innostui antamaan karusellille oikein kunnon vauhdit ja lapset kirkuivat innoissaan. Taisipa siinä paapppakin hieman huudella:)

Liukumäki oli Leevin mielestä tosi kiva paikka.

Pupulla sai kovat keinumiset aikaan, kun heilutti itseään kovaan vauhtiin. Veera sen tempun osasi.

Juusosta haikala keinu oli kiva, joskin jännittävä paikka. Jostain Juuso oli löytänyt kukan, jonka mumma sai sitten viedä kotiin ja laittaa vesikuppiin:)

Kuinka mielenkiintoinen vesilätäkkö voikaan olla. Jos se on vielä suuri ja avarassa paikassa on lähes mahdotonta saada lapsia lähtemään kotiinpäin lätäkön reunalta.

Tässä on Veeran ja mumman keskustelutuokio menossa ja aiheena kynsien lakkaus ja kynsiin laitettavat kuviot. Pian tämän jälkeen Veeran kynnet saivat lakan ja kuviot päällensä:)

Pojat pitivät omaa jumppatuokiotaan ja ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Veera oli Pennin ystävä ja monta kertaa Penni pääsi nauttimaan Veeran sylissä olosta.

Olisiko tämä vaikka "Felix-mainos"? Leevi löysi ketsuppipullon ja pikkusormillaan aukaisi aika kätevästi pullonkorkin ja siinä sitä olikin suostuttelemista, kun pullo piti saada pois.

Viikonloppu meni nopeasti ja kaikkea ehdittiin puuhastella ja paljon jäi tekemättä. Ilma oli hiostavaa ja tosi lämmintä. Lapset väsyivät iltaa kohden ja menivät aikaisin nukkumaan. Puhki olivat mumma ja paappakin. Suurin syy väsymiseen oli varmaankin se hiostava ilma, mutta onhan nuo lapsetkin aika "duraseleita" :)))

No, kaikesta huolimatta kerron juhannuksesta jonka vietimme meidän mökillä tuttava pariskunnan kanssa. Niin sanotut "luottopelaajat" Kirsi ja Vesa lupautuivat mökkivieraiksi ja tiesimme, että illasta ei puuttuisi naurua, jutustelua, saunomista, uimista, grillaamista ja muutenkin mukavaa yhdessäoloa.

Juhannusruusu kukki hehkeimmillään ja muutenkin kesä oli kauneimmillaan.

Ennenkuin vieraat saapuivat luki Antti lehtiä ja Penni nautti lokoisasta olosta. Tästä kuvasta huomaatte sen miten meillä yleensäkin Penni saa nauttia perheen keskipisteenä olosta. Itse se hakeutuu heti lähelle makoilemaan, kun meistä jompikumpi istahtaa alas.

Vieraat saapuivat ja yllättäen Pennin paijaaminen jatkui. Penni kyllä tunnistaa tämän pariskunnan ja tietää saavansa hellittelyä kaiken aikaa.

Sauna oli lämpiämässä ja ja grilli kuumenemassa. Naiset menivät ensin saunaan ja niin vain talviturkit heitimme molemmat Kuortaneen järveen. Miehille tuli siinä pinkat ja pakkohan heidän oli myös uida kun naisetkin kerran olivat sen tehneet. Vesi ei ollut kovin lämmintä.

Lokoisaa oloa oli Vesallakin saunaa odotellessa.

Hyvin todennäköisesti televisiosta tulee jotain urheilua, kun molemmat miehet tuijottavat sille seinälle missä televisio on......

Näitä seesteisen rauhallisia kuvia katsellessa ei uskoisi sitä naurun remakkaa ja hillitöntä keskustelua mikä kuului koko illan ja yön lähes taukoamatta. Me Kirsin kanssa jaksettiin parantaa maailmaa puoli kolmeen asti, jonka jälkeen painoimme pehkuihin. Miehet jäivät vielä selvittelemään Israelin kansan vaiheita, josta tuntui kovasti juttua löytyvän. Juhannuspäivänä saimme sitten kuulla, että he olivat jaksaneet puoli viiteen asti ja sen jälkeen maailman asiat ja siinä mukana myös Israelin asiat alkoivat heidän osaltaan olla reilassa.

Tässä on kliivian yksi kukka, jonka kuvan otin kotona. Kliivia kukki jälleen kerran upeina kukintoina  ja kertokoon tämä kukka siitä mukavuudesta ja iloisista muistoista mitä tämä juhannus taas kerran jätti:) Kiitokset siitä kuuluvat Kirsille ja Vesalle :))

Ylläolevana päivämääränä oli taas juhlallinen päivä. Ensimmäisen kummilapseni Jenni ja hänen valittunsa Teemu viettivät hääpäivää.

Päivä oli kaunis ja helteinen. Hääpari vihittiin ulkona ja siis vihkiminen ja hääjuhla  vietettiin Virtaniemessä Kuortaneella .Paikka oli kuin tarkoitettu juuri tälläisiin tilaisuuksiin. Kesä oli kauneimmillaan ja kaikki toimi loistavasti. Ruoka ja kaikki tarjottava oli saatu kovasta helteestä huolimatta tarjolle raikkaasti ja jokainen suupala maistui aivan taivaalliselta. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja asiansa osaavaa. Voin siis lämpimästi suositella kyseistä paikkaa jokaiselle joka jotain juhlia on järjestämässä.

Morsian oli esittänyt minulle toiveensa saada häälahjaksi vohvelikankaisia pyyhkeitä, joissa oli virkatut pitsit. Hänen haluamansa värit olivat suklaanruskea ja oranssi. Pitsinmallin hän valitsi itse ja minä ne sitten toteutin. Oli helppo toimia, kun säännöt olivat niin selvät. Yllä kuvat pyyhkeistä, 6 kpl, ja pitseineen päivineen.

Tässä me Antin kanssa olemme juhlapaikalla kuvattuna.

Tässä on vanhin tyttäremme Heidi, joka toimi kaasona häissä. Noorahan oli siellä HongKongissa vaihdossa vielä silloin kun häät olivat.

Hauska sattumus, kun yhdellä kummilapsistani ja minulla oli samanväriset vaatteet päällämme. Jesse on siskoni poika.

Tässä kuvassa morsian on ikuistettu kaikkien kummityttöjensä kanssa. Neidot kauneimmillaan, niinkuin kesäkin:)

Hääpari tanssi hienon häävalssin ja kaikki hääväki sitä iloiten seurasi.

Veera halusi ehdottomasti tanssia isänsä kanssa. Heidi-Äiti seuraa hymyssä suin sivusta. Muukin juhlakansa on jo uskaltautunut tanssimaan.

Tässä olemme jo matkalla kotiin. Veera tuli meidän mukana mummolaan, kun äiti ja isä jäivät nuorten kanssa vielä juhlimaan. Heidi ja Pertsa olivatkin sitten meidän mökillä yötä kun lopettivat aamupuoleen häiden juhlimisen.

Veera kuvasi innokkaana koko matkan kotiin asti. Pieni juhlija oli niin väsynyt, että vain tuolla konstilla saimme hänet pysymään hereillä automatkan ajan.

Kotona olikin sitten vielä kaveri, kun siskoni perhe yöpyi meillä ja Sannan kanssa oli niin mukavaa ettei uni meinannut kovasta väsymyksestä huolimatta tulla silmään ennen puoltayötä.

Häät kaikkineen olivat ihana juhla ja itkuhan siinä tuli moneen kertaan, kun hääparia katseli. Niin toisilleen sopivilta he näyttivät ja onnellisuus loisti heidän kasvoiltaan. Onnea kovasti heille:))))